Adrien Manglard

Adrien Manglard (10. maaliskuuta 1695 Lyon – 3. elokuuta 1760 Rooma) oli ranskalainen taidemaalari.

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Adrien Manglard syntyi Lyonin kaupungissa Ranskan kuningaskunnassa 10. maaliskuuta 1695. Hän oli Edmond (kutsumanimeltään Aimé) Manglardin ja Catherine Rose du Perrierin (myös Dupérier) esikoinen. Adrien Manglard kastettiin Saint-Vincentin kirkossa 12. maaliskuuta 1695.^[1]

Manglardin Pariisissa syntynyt isä oli taidemaalari ja äiti kirjakauppiaan tytär. Molemmat vanhemmista kasvoivat ilman isää. He menivät naimisiin 21. toukokuuta 1683 Saint-Martin d'Ainayn basilikassa.

Adrienin lisäksi perheessä oli kaksi muuta lasta. Manglardin lapsuuden aikana oli pienen jääkauden seurauksena erittäin kylmä sää, joka johti seitsemään katovuoteen Skotlannissa ja huomattavan kylmään talveen Ranskassa. Seuranneen nälänhädän on arvioitu aiheuttaneen 600 000 kuolemaa Ranskassa vuoden 1710 loppuun mennessä. Myös Manglardien perhe kärsi nälänhädän seurauksista.^[2][3] Vuonna 1707 Manglardin kaksi veljeä, Pierre ja Daniel, jätettiin Lyonin orpokodin Hôpital de la Charitéen, jonne heidät otettiin hylättyinä lapsina.^[4][5]

Opiskeltuaan Adriaen van der Kabelin ohjauksessa Lyonissa Manglard muutti Avignoniin tai Marseilleen, jossa hän opiskeli taidemaalari Joseph Gabriel Imbertin (1666–1749) johdolla.^[5][6][7] Vuonna 1715 Manglard muutti Roomaan Italiaan. Manglardista tulisi Ranskan akatemian varsinainen jäsen vasta vuonna 1736.^[8][9] Roomassa Manglard jatkoi opintojaan Bernardino Fergionin ohjauksessa ja nousi nopeasti merkittävään asemaan maisemamaalarina.^[10][11] Hän maalasi tutkielmia laivoista, turkkilaisista ja jopa kameleista.^{[12][7][13][7]} Manglard kuvasi maalauksissaan usein Italian suuria merisatamia, joiden eksoottisiin näkymiin turkkilaiset ja kamelit kuuluivat olennaisesti.^[14]

Manglard oli aloittanut opintonsa Roomassakin asuneen hollantilaisen kulta-ajan maisemamaalarin Kabelin ohjauksessa. Opettajan tyyli oli saanut vaikutteita Roomalais-Bolognalainen koulukunnalta. Manglard joutui siten jo varhain kosketuksiin sekä hollantilaisen kulta-ajan maisemamaalauksen että italialaisten vaikutteiden kanssa. Kabel oli saanut vaikutteita aikakauden merkittäviltä roomalaisilta maalareilta, esimerkiksi kuvanveistäjä Pierre Legrosin piiriin kuuluneilta,^[7] Sebastiano Concalta ja Caspar van Witteliltä.^[13] Manglardin merimaalauksissa yhdistyvät siten "Claude Lorrainin idealisoidut, klassiset merimaisemat pohjoisen realismiin".^[12]

Vuonna 1722 Manglard oli todennäköisesti saavuttanut jo hieman mainetta Roomassa.^[15] 1720-luvun puolivälistä lähtien hän alkoi saada merkittäviä tilauksia. Hän aloitti työskentelyn Savoijin ruhtinaskunnalle, jolle hän lähetti kaksi maalausta vuonna 1726.^[16] Manglardin asiakkaita oli myös esimerkiksi Savoijin herttua ja Piemonten kuningas Victor Amadeus II, joka osti häneltä kaksi maalausta vuonna 1726. Parman herttua Filip tilasi Manglardilta yli 140 maalausta palatseihinsa.^[7][17] Manglard oli myös tärkeimpien roomalaisten perheiden Colonnien, Orsinien, Rondanien, Rospigliosien ja Chigien suosiossa. Chigin perheelle Manglard maalasi freskot kahteen huoneeseen Palazzo Chigissä, joka on nykyisin Italian pääministerin virallinen asuinpaikka.^[12][7]

• 
  Seehafen, Kunsthistorisches Museum, Wien
• 
  Marine, Museum of Fine Arts, Lyon
• 
  Mediterranean Port, King John III Palace Museum, Varsova
• 
  The End of the Storm, Museum of Art and Archeology of Périgord, Périgueux
• 
  Flußmündung mit Hafen, Kuvataiteiden museo, Budapest
• 
  Seaport Scene, The Fogg Museum, Cambridge, Massachusetts
• 
  A Coastal Landscape with Fishermen, Yksityinen kokoelma
• 
  Embarcadero, Adrien Manglardin piiri, Museum of Fine Arts, Valencia
• 
  Mediterranean Harbour Scene, Yksityinen kokoelma

• A. Negro (2000). Manglard, Locatelli e altri. Quadri Rospigliosi riemersi dalle vendite del 1931 e del 1932. 
• A. Rostand (1943). Adrien Manglard et la peinture de marines au XVIIIe siècle. Gazette des Beaux-Arts, 263–272. 
• (1996) The Dictionary of Art, vol. 20. New York: Grove, 270. ISBN 1-884446-00-0. 
• (2005) La pittura di paesaggio in Italia : il Settecento. Milan: Mondadori Electa, 247–250. 
• (1992) Allgemeines Künstlerlexikon : die bildenden Künstler aller Zeiten und Völker. München: Saur, 29. 
• (1978) A checklist of painters c1200-1976 represented in the Witt Library, Courtauld Institute of Art, London. London: Mansell, 188. ISBN 0-7201-0718-0. 
• Bénézit, Emmanuel (1976). Dictionnaire critique et documentaire des peintres, sculpteurs, dessinateurs et graveurs de tous les temps et de tous les pays. Gründ, 139–140. 
• (1967) Dessins français du XVIIIe siècle: amis et contemporains de P.-J. Mariette. Paris: Musée du Louvre. 
• Gerson, Horst (1983). Ausbreitung und Nachwirkung der holländischen Malerei des 17. Jahrhunderts. Amsterdam: B.M. Israel, 117–170. ISBN 90-6078-086-8. 
• (1950) Allgemeines Lexikon der bildenden Künstler : von der Antike bis zur Gegenwart. Leipzig: Seemann, 14. 
• Mandrella, David (2005). Von Callot bis Greuze: französische Zeichnungen des 17. und 18. Jahrhunderts. G + H, 144. ISBN 978-3-931768-78-2. 

• Michel, Olivier (1981). Adrien Manglard, peintre et collectionneur (1695-1760). Mélanges de l'École française de Rome. 
• Maddalo, Silvia (1982). Adrien Manglard (1695-1760). Multigrafica; University of Virginia. 

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Adrien Manglard.

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Yhdysvallat Vatikaani Taiteenala KulturNav Victoria RKD Artists ULAN Henkilöt Deutsche Biographie Muut IdRef Te Papa (New Zealand)