Alankomaiden parlamenttivaalit 2017 pidettiin 15. maaliskuuta 2017. Vaaleissa valittiin kaikki 150 paikkaa Alankomaiden edustajainhuoneeseen.
Pääministeri Mark Rutten johtama Vapauden ja demokratian kansanpuolue sai 33 ja eniten paikkoja, mutta menetti kahdeksan paikkaa edellisiin vaaleihin verrattuna. Eniten lisäpaikkoja edellisiin vaaleihin nähden sai GroenLinks, jonka paikat nousivat kymmenellä, neljästä neljääntoista. Myös Vapauspuolue (5 paikkaa lisää), Kristillisdemokraattinen puolue (6) ja Demokraatit 66 (7) saivat paikkamääräänsä korotetuksi edellisistä vaaleista. Eniten paikkoja menetti Työväenpuolue, joka sai 29 paikkaa vähemmän kuin edellisissä vaaleissa.
Brexit-äänestyksen ja Donald Trumpin presidentiksivalinnan jälkeen julkisuudessa oli ennakoitu, että Euroopassa nähtäisiin oikeistopopulistinen, muukalaisvihamielinen, nationalistinen ja EU-kriittinen aalto. Vapauspuolueen Geert Wildersiä verrattiin Trumpiin ja Vapauspuolueelle ennakoitiin vaalivoittoa. Vaalien jälkeen media ympäri maailmaa otti vaalituloksen ilolla vastaan ja tulosta kuvailtiin huojentavaksi. Saksan liittokansleri Angela Merkel juhlisti tulosta demokratian voittona ja Suomen pääministeri Juha Sipilä vastuullisuuden voittona. Suomen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen kutsui vaalitulosta ”tulppaanikevääksi”. Tilastollisesti vaalitulos ei kuitenkaan ollut suvaitsevaisuuden ja maltillisen linjan voitto. Vapauspuolue lisäsi paikkojaan ja nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Hallituspuoleet menettivät paikkojaan ja suurimmalla puolueella oli historiallisen vähän paikkoja. Wildersin kampanjan myötä pääministeri Rutten keskustaoikeistolainen puolue siirtyi maahanmuuttokriittisempään retoriikkaan, minkä vuoksi Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Antti Ronkainen kuvaili tilannetta äärioikeiston hegemoniseksi voitoksi. Vaalituloksesta odotettiin suurta käännekohtaa, jota ei tullut, minkä vuoksi Vapauspuolueen vastustajat iloitsivat tuloksesta, mutta Vapauspuolueen valtaanpääsy oli joka tapauksessa erittäin epätodennäköistä.[1]
↑Vuorelma, Johanna: ”Totuudenjälkeinen aika länsimaisena rappiotarinana”, Puhun niin totta kuin osaan – politiikka faktojen jälkeen, s. 34–35. Docendo, 2017. ISBN 978-952-291-398-2.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alankomaiden parlamenttivaalit 2017 Wikimedia Commonsissa