Aleksei Tšapygin
Aleksei Pavlovitš Tšapygin (ven. Алексе́й Па́влович Чапы́гин, 17. lokakuuta 1870 Aunuksen läänin Kargopolin kihlakunnan Bolšoi Ugolin kylä – 21. lokakuuta 1937 Leningrad[1]) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Aleksei Tšapygin syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän muutti vuonna 1883 Pietariin, jossa hän työskenteli maalarin apulaisena ja harrasti itseopiskelua.[1]
Tšapyginin ensimmäinen teos ilmestyi vuonna 1903. Hänen varhaiset kertomuksensa kuvaavat köyhää maaseutua ja kaupunkeihin muuttanutta alaluokkaa. Huomiota herätti pienoisromaani Belyi skit (”Valkoinen skiitta”, 1913).[1]
Tšapyginin pääteos on laaja historiallinen romaani Stepan Razin (1926–1927), joka on romantisoitu ja osin epäuskottava Stenka Razinin kansannousun kuvaus. Se oli yksi ensimmäisistä neuvostoliittolaisista historiallisista romaaneista. Samaa aihetta käsittelivät myöhemmin Stepan Zlobin ja Vasili Šukšin. Tšapyginin toinen historiallinen romaani Guljaštšije ljudi kuvaa Stepan Razinia edeltäneitä 1600-luvun kapinaliikkeitä.[2][3]
Suomennettu teos
- Stepan Razin: romaani 1–2. Suom. Juhani Konkka. Helsinki: Kansankulttuuri, 1957.
Lähteet
- ↑ a b c Tšapygin Aleksei Pavlovitš Kratkaja literaturnaja entsiklopedija. Viitattu 6.4.2021.
- ↑ Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 829. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
- ↑ Tšapygin Aleksei Pavlovitš Rossijski gumanitarnyi entsiklopeditšeski slovar. Viitattu 6.4.2021.
| ||||||||||||||||||
