Bogue-luokka

Bogue-luokka
Tekniset tiedot
Uppouma	16 890 t
Pituus	151 m (kokonaispituus) 150 m (lentokansi)
Leveys	21,18 m (kokonaisleveys) 21 m (lentokansi)
Syväys	7,9 m
Koneteho	8 500 shp (6,3 MW)
Nopeus	18 solmua
Miehistöä	646
Aseistus
Meritorjunta	19-24 x lentokonetta
Ilmatorjunta	2 x DP 5"/50 -tykkiä 8 x Bofors 40 mm 10-35 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä
Infobox OK

Bogue-luokka oli Yhdysvaltain laivaston saattuetukialusluokka toisessa maailmansodassa. Aluksista osa luovutettiin Lend-Lease-sopimuksen nojalla Britannian kuninkaalliselle laivastolle, jossa ne palvelivat Attacker- ja Ruler-luokkina.

Long Island - ja Charger-luokista saadut kokemukset sekä Britannian kasvava tarve saada lisää saattuetukialuksia johtivat Yhdysvaltain päätökseen vuoden 1941 lopulla siirtää lisää C3-tyypin rahtialuksia muutettavaksi tehtävään.^[1]

Luokan alukset valmistettiin 20:stä tyypin 3C rahtialuksen rungosta. Muutostöistä pääosa tehtiin Seattle-Tacoma Shipbuilding Corporationilla ja muutama alkupään muutos tehtiin Ingalls Shipbuildingilla Pascagoulassa Mississipissä ja Western Pipe and Steel Companyllä San Franciscossa Kaliforniassa.^[1]

Eroina edeltäneeseen Charger-luokkaan olivat hieman suuremmat hangaaritilat ja lentokansi, 3 tonnin lentokoneen ilmaan saattava katapultti, kaksi 6,5 tonnin hissiä lentokoneiden siirtämiseksi kannelle. Tärkein ero oli turbiinimoottorien käyttöönotto, mikä nosti alusten nopeutta. Hintana oli kuitenkin toimintasäteen pieneneminen, mikä seurasi hieman pienemmästä öljyvarastosta.^[1]

Perään asennettiin 5 tuuman tykki ja 20 millimetrin tykit keulaan sekä lentokannen sivuun rakennetuille hyllyille. 20 millimetrin tykkejä oli aluksi 10. Ensimmäisistä aluksista osa jäi aluksi ilman tykkejä, kun odotettiin asennettavaksi kaksiputkisia 40 millimetrin tykkejä. 40 millimetrin aseita asennettiin lopulta vain neljä.^[1]

Ensimmäinen ryhmä

• USS Altamaha (CVE-6) myöhemmn HMS Battler
• USS Barnes (CVE-7) myöhemmin HMS Attacker
• USS Block Island (CVE-8) myöhemmin HMS Hunter
• USS Bogue (CVE-9)
• USS Breton (CVE-10) myöhemmin HMS Chaser
• USS Card (CVE-11)
• USS Copahee (CVE-12)
• USS Core (CVE-13)
• USS Croatan (CVE-14) myöhemmin HMS Fencer
• USS Hamlin (CVE-15) myöhemmin HMS Stalker
• USS Nassau (CVE-16)
• USS St. George (CVE-17) myöhemmin HMS Pursuer
• USS Altamaha (CVE-18)
• USS Prince Williams (CVE-19) myöhemmin HMS Striker
• USS Barnes (CVE-20)
• USS Block Island (CVE-21) Saksan laivaston sukellusveneen U-549 upottama 1944
• USS Breton (CVE-23)
• USS Croatan (CVE-25)
• HMS Ravager (D70)
• HMS Searcher (D40)
• HMS Tracker (D24)

Toinen ryhmä

• USS Prince William (CVE-31)
• USS Chatham (CVE-32) myöhemmin HMS Slinger
• USS Glacier (CVE-33) myöhemmin HMS Atheling
• USS Pybus (CVE-34) myöhemmin HMS Emperor
• USS Baffins (CVE-35) myöhemmin HMS Ameer
• USS Bolinas (CVE-36) myöhemmin HMS Begum
• USS Bastian (CVE-37) myöhemmin HMS Trumpeter
• USS Carnegie (CVE-38) myöhemmin HMS Empress
• USS Cordova (CVE-39) myöhemmin HMS Khedive
• USS Delgada (CVE-40) myöhemmin HMS Speaker
• USS Edisto (CVE-41) myöhemmin HMS Nabob
• USS Estero (CVE-42) myöhemmin HMS Premier
• USS Jamaica (CVE-43) myöhemmin HMS Shah
• USS Keweenaw (CVE-44) myöhemmin HMS Patroller
• USS Prince (CVE-45) myöhemmin HMS Rajah
• USS Niantic (CVE-46) myöhemmin HMS Ranee
• USS Perdido (CVE-47) myöhemmin HMS Trouncer
• USS Sunset (CVE-48) myöhemmin HMS Thane
• USS St. Andrews (CVE-49) myöhemmin HMS Queen
• USS St. Joseph (CVE-50) myöhemmin HMS Ruler
• USS St. Simon (CVE-51) myöhemmin HMS Arbiter
• USS Vermillion (CVE-52) myöhemmin HMS Smiter
• USS Willapa (CVE-53) myöhemmin HMS Puncher
• USS Winjah (CVE-54) myöhemmin HMS Reaper

• Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)