Diboraani
Diboraani | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 19287-45-7 |
PubChem CID | [1] |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | B2H6 |
Moolimassa | 27,668 g/mol |
Ulkomuoto | Väritön kaasu |
Sulamispiste | –165 °C[1] |
Kiehumispiste | –92 °C |
Tiheys | 0,96 g/cm3 |
Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
| |
Infobox OK |
Diboraani (B2H6) on boorin ja vedyn muodostama molekyyliyhdiste. Ainetta käytetään muun muassa orgaanisessa kemiassa uusien yhdisteiden synteesissä.
Ominaisuudet
Huoneenlämpötilassa diboraani on herkästi syttyvää makeantuoksuista kaasua. Aine polymerisoituu suhteellisen helposti, jolloin syntyy pentaboraania. Veden kanssa kosketukseen joutuessaan aine hajoaa muodostaen boorihappoa ja vetyä.[1]
Valmistus
Diboraania voidaan valmistaa useilla eri tavoilla. Ensimmäinen diboraanin synteesi perustui magnesiumdiboridin hajottamiseen. Myöhemmin ainetta syntetisoitiin sähköpurkauksien avulla boorihalideista ja vedystä. Näiden reaktioiden tuotto oli kuitenkin alle 10 %.[2]
Nykyään diboraania syntetisoidaan alkalimetallihydrideistä, kuten litiumhydridistä, ja booritrifluoridista. Tuotteena syntyy lisäksi litiumfluoridia.[2]
- 6LiH + 2BF3 → B2H6 + 6LiF
Valmistuksessa voidaan käyttää myös natriumborohydridiä[3] tai litiumalumiinihydridiä.[4]
- 4 BF3 + 3 LiAlH4 → 2 B2H6 + 3 LiF + 3 AlF3
- 4 BF3 + 3 NaBH4 → 2 B2H6 + 3 NaBF4
Käyttö
Diboraania käytetään hiilivetyjen hydroboraatio-oksidaatiossa, jossa boraani liittyy hiilivetyyn. Boraani on kuitenkin hyvin epästabiili aine. Diboraanin eetteriliuos onkin korvannut pelkän boraanin. Usein käytetään diboraanin tetrahydrofuraaniliuosta.[5]
Muita diboraanin käyttökohteita ovat rakettien polttoaineet, muiden niin sanottujen korkeampien boraanien valmistus ja polymeraatioreaktioiden katalyyttinä toimiminen. Ainetta voidaan myös käyttää pelkistimenä orgaanisissa synteeseissä.[6]
Turvallisuus
Diboraani on myrkyllinen kaasu. Aineen joutumisesta hengitysteihin seurauksena on pahoinvointia, hengenahdistusta sekä ruumiin lämpötilan kohoamista. Pitkäaikainen altistus voi johtaa keuhkopöhöön.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Diboraanin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 28.1.2009
- ↑ a b V. I. Mikheeva & E. M. Fedneva: Reaction between the ether complex of boron trifluoride and lithium hydride Communication 1. Preparation of pure diborane. Russian Chemical Bulletin, 1956, Volume 5. vsk, nro Number 8 / August, 1956. ISSN 1573-9171. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Sheldon G. Shore & Mark A. Toft: Dry process for producing diborane KreePatentsOnline. Viitattu 28.1.2009. (englanniksi)
- ↑ I. Shapiro, H. G. Weiss, M. Schmich, Sol Skolnik, G.B. L. Smith: Preparation of Diborane by the Lithium Aluminum Hydride—Boron Trifluoride Reaction J. Am. Chem. Soc., 1952, 74 (4), pp 901–905. ACS Publications. Viitattu 28.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Hydroboration of Alkenes ChemgaPedia. Viitattu 28.1.2009. (englanniksi)
- ↑ Boron hydrides (or boranes) TutorVista.com. Arkistoitu 21.2.2009. Viitattu 28.1.2009. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Diboraanin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 18.1.2015.
- Molecule of the Month: Diborane. Bristol University School of Chemistry. (englanniksi)