Difluorietikkahappo

Difluorietikkahappo
Tunnisteet
IUPAC-nimi 2,2-difluorietikkahappo
CAS-numero 381-73-7
PubChem CID 9788
SMILES C(C(=O)O)(F)F[1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C2H2O2F2
Moolimassa 96,036 g/mol
Sulamispiste –0,4 °C[2]
Kiehumispiste 134,2 °C[2]
Tiheys 1,526 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Infobox OK

Difluorietikkahappo (C2H2O2F2) on karboksyylihappo ja etikkahapon fluorattu johdannainen.

Ominaisuudet ja valmistus

Difluorietikkahappo on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja moniin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja asetoniin.[2] Difluorietikkahappo on keskivahva happo ja sen happovakion arvo on 4,6·10−2 mol/dm3.[3] Difluorietikkahappo on vahvempi happo kuin etikkahappo johtuen elektronegatiivisen fluoriatomin aiheuttamasta induktiivisesta efektistä[4].

Difluorietikkahapon reaktiot ovat karboksyylihapoille tyypillisiä. Alkoholien kanssa se reagoi happokatalyytin läsnä ollessa muodostaen difluoriasetaattiestereitä. Yhdiste voidaan myös kloorata tai bromata, jolloin tuotteena saadaan klooridifluorietikkahappoa tai bromidifluorietikkahappoa.[3]

Difluorietikkahapon synteesiin on useita menetelmiä. Käytettyjä ovat muun muassa tetrafluorieteenin ja ammoniakin reaktiotuotteen hydrolyysi, dietyyliamiinin ja tetrafluorieteenin reaktiotuotteena muodostuvan amidin hydrolyysi ja 1,1-dikloori-3,3-difluori-1-propeenin hapetus kaliumpermanganaatin avulla.[3]

Lähteet

  1. Difluoroacetic acid – Substance summary NCBI. Viitattu 3. marraskuuta 2013.
  2. a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 354. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. a b c Arthur J. Elliott: Fluorinated Acetic Acids, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 3.11.2013
  4. A.H. Neilson: Organofluorines, s. 72–73. Springer, 2002. ISBN 978-3-540-42064-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.11.2013). (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Difluorietikkahapon käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 18.1.2015.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.