Eastern Air Linesin lento 401

Eastern Air Linesin lento 401
Onnettomuuspaikka.
Yhteenveto
Päivämäärä	29. joulukuuta 1972
Onnettomuustyyppi	lentäjän virhe, maahansyöksy
Tapahtumapaikka	Everglades, Florida, Yhdysvallat
Lähtöpaikka	John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema
Määränpää	Miamin kansainvälinen lentoasema
Kuolleita	101
Loukkaantuneita	75
Eloonjääneitä	75
Lentokone
Konetyyppi	Lockheed L-1011-385-1 TriStar 1
Lentoyhtiö	Eastern Air Lines
Rekisteritunnus	N310EA
Matkustajia	163
Miehistöä	13
Infobox OK

Eastern Air Linesin lento 401 oli Eastern Air Linesin Yhdysvaltain maansisäinen reittilento John F. Kennedyn kansainväliseltä lentoasemalta Miamin kansainväliselle lentoasemalle. Lähestyessään Miamin lentoasemaa 29. joulukuuta 1972 lentokone syöksyi Evergladesin suoalueelle. Koneessa olleista 176 ihmisestä 101 sai surmansa onnettomuudessa.

Lennolla käytetty lentokone oli malliltaan Lockheed L-1011-385-1 TriStar 1, rekisteriltään N310EA^[1][2]

Lennon kapteenina toimi 55-vuotias Robert Albin Loft. Hän oli ollut yhtiössä 32 vuotta, ja lentokokemusta hänellä oli noin 29 700 tuntia. Hänen lisäkseen ohjaamossa oli 39-vuotias perämies Albert John Stcokstill, joka oli entinen ilmavoimien lentäjä ja ollut yhtiön palveluksessa 12 vuotta ennen ylenemistään vuosi ennen onnettomuutta.^[3] Lentomekaanikko oli 51-vuotias Donald Louis Repo. Matkustamon päälentoemäntänä oli 27-vuotias Adrianne Hamilton.^[4] Koneessa oli matkustajana myös yhtiön TriStar -konetyppien huoltaja.^[2]

Lento 401 lähti John F. Kennedyn kansainväliseltä lentoasemalta kello 21.20,^{[Huom 1]} ja se noudatti mittarilentosääntöjä. Lähestyessään Miamin kansainvälistä lentoasemaa miehistö laski laskutelineet, mutta nokkatelineen valo, joka ilmoittaisi miehistölle, että teline on alhaalla, ei syttynyt. Tämän jälkeen kapteeni nosti ja laski laskutelineet uudelleen, mutta valo ei syttynyt vieläkään. Miehistö ilmoitti Miamin lennonjohdolle, että nokkatelineen valo ei syty, ja he pyysivät lupaa kiertää kentän. Miehistö otti yhteyttä kello 23.34 lähestymislennonjohtoon ilmoittaen nousevansa 600 metriin, jotta he voisivat saada nokkatelineen valon palamaan. Kello 23.35 lennonjohto käski miehistön pitää 600 metrin korkeus ja suunnata pohjoiseen.^[5]

Kello 23.36 perämies kytki autopilotin, ja lennonjohto käski lennon 401 kääntyä suuntaan 300. Minuuttia myöhemmin kapteeni käski lentomekaanikkoa menemään alemmalle tasolle tarkistamaan laskutelineet fyysisesti. Samalla kone laskeutui noin 30 metriä alaspäin, minkä jälkeen nokkaa nostettiin. Kello 23.38 lento 401 ilmoitti lennonjohdolle, että heidän täytyisi pysyä ilmassa vähän pidempään, jos vaikka saisivat valon toimimaan.^[6]

Kello 23.40 ohjaamossa kuului varoitusääni, jonka mukaan koneen korkeus oli muuttunut noin 75 metriä. Korkeutta ei kuitenkaan korjattu, eikä siitä keskusteltu miehistön kesken.^[6] Kello 23.41 perämies palasi ohjaamoon ja ilmoitti, ettei hän näe laskutelineen tankoja, minkä jälkeen tarkkailijan paikalla ollut huoltaja meni auttamaan häntä. Lennonjohto huomasi kello 23.41 koneen korkeuden olevan vain noin 300 metriä, jolloin hän kysyi koneelta heidän tilannettaan. Lennonjohtaja kertoi myöhemmin esittäneensä kysymyksen, sillä vaikka korkeudenmuutokset eivät olleet epätavallisia, kone oli laskeutumassa hänen vastuualueensa ulkopuolelle.^[7]

Miehistö ilmoitti yrittävänsä laskeutumista uudelleen. Perämies sanoi kello 23.42: "Korkeudellemme on tapahtunut jotain." ja "Mehän olemme yhä 600 metrissä, vai mitä?", mihin kapteeni vastasi: "Mitä täällä tapahtuu?". Koneen korkeusvaroitin aktivoitui kaksi sekuntia ennen törmäystä. Kone osui maahan Evergladesissa kello 23.42.12 noin 28 asteen kallistuskulmassa vasemmalle ja tuhoutui törmäyksessä.^[7]

Miamin lennonjohto sai ilmoituksen isosta räjähdyksestä lännessä päin. ^[4]Yhdysvaltain rannikkovartiosto aloitti pelastustyöt heti kun Miamin lennonjohto oli antanut hälytyksen. Onnettomuuspaikka löydettiin noin 15–20 minuutissa. Pelastusoperaatio saatiin päätökseen noin neljässä tunnissa. Eloonjääneistä 68 vietiin helikoptereilla sairaalahoitoon.^[8]

Onnettomuuden aiheutti pääasiassa miehistön tilannetajun menetys. Miehistön yrittäessä korjata viallista valopaneelia kukaan ei huomannut, että autopilotti oli kytketty vahingossa pois, ja että kone menetti korkeutta.^[4] Uskotaan että kapteeni oli kääntyessään puhumaan lentomekaanikolle työntänyt ohjaussauvaa vahingossa, mikä olisi kytkenyt autopilotin pois päältä. Kyseessä oli turvajärjestelmä, jolla manuaalisen hallinnan saaminen olisi helppoa.^[9] Myöskään varoitusääntä, joka ilmoitti korkeuden muuttumisesta, ei mahdollisesti oltu kuultu, koska se kuului lentomekaanikon kaiuttimesta mekaanikon ollessa alhaalla tarkistamassa laskutelineitä.^[10] Itse laskutelineestä ei löydetty vikaa.^[9]

Tutkinnan vastuulleen ottanut Yhdysvaltain kansallinen liikenneturvallisuuslautakunta (NTSB) totesi onnettomuusraportissaan onnettomuuden todennäköisen syyn olleen se, ettei miehistö tarkkaillut mittaristoaan lennon viimeisten neljän minuutin aikana. Miehistö ei siis täten huomannut nopeaa laskeutumista eikä kyennyt nostamaan konetta ajoissa.^[11]

NTSB suositteli Yhdysvaltain ilmailuhallinnolle L-1011 TriStar -tyyppisille koneille teknisiä parannuksia, kuten ohjeen, josta näkee, kuinka laskutelineiden visuaalinen tarkastaminen toimii, sekä yli 75 metrin korkeuspoikkeamsta varoittavan valon.^[12]

Lennon 401 matkustajista ja miehistön jäsenistä on väitetysti tehty useita aavehavaintoja, kuten kapteenin ja perämiehen näkeminen toisessa L-1011 TriStar -lentokoneessa.^[4] Yhden kapteenin kerrottiin joutuneen menemään tarkistamaan lentäjäpukuista matkustajaa, joka vaikutti eleettömältä. Kapteeni oli kertoman mukaan tunnistanut hänet lennon 401 kapteeni Bob Loftiksi. Toisaalla lentoemännän kerrotaan nähneen lentomekaanikon kasvot uunin ovessa varoittaen tulipalosta. Saman mekaanikon on kerrottu olleen toisen koneen ohjaamossa ja varoittaneen vialliasesta virtapiiristä, joka myöhemmin löydettiin.^[13]

Onnettomuutta on käsitelty Cineflixin Lentoturmatutkinta-sarjassa kauden 5 jaksossa "Fatal Distraction",^[14]

• Aircraft Accident Report (PDF) National Transportarion Safety Board (NTSB). 14.6.1973. Viitattu 18.8.2024. (englanniksi)