Helluntaiherätys Italiassa

Osa artikkelisarjaa
Helluntaiherätys
Tausta Kristinusko Protestantismi Uskonpuhdistus Metodismi Restorationismi Pyhitysliike Keswick-liike
Historia Bethelin raamattukoulu Walesin herätys Azusa-kadun herätys Charles Fox Parham William J. Seymour
Kirkot ja organisaatiot Apostolinen kirkko Assemblies of God Church of God in Christ Church of God The Foursquare Church International Pentecostal Holiness Church United Pentecostal Church International Maailman helluntaiyhteisö Euroopan helluntaiyhteisö Pingst FFS Suomen Helluntaikirkko Finlands svenska pingstsamfund Luettelo Suomen helluntaiseurakunnista
Maittain Alankomaat Brasilia Britannia Islanti Italia Norja Ranska Romania Ruotsi Saksa Suomi Tanska Venäjä Viro
Henkilöt Allen Ávila Barratt Babalola Branham Cho Coe Court Farrow Frey Gee Hinn Humbard Jeffreys Kuhlman Mangun Mason McPherson Nordquelle Parham Pethrus Plessis Roberts P. Robertson I. Robinson Seymour Tomlinson Wigglesworth Woodworth-Etter Yli-Vainio
Lisää aiheesta Karismaattinen liike Evankelikalismi Uuskarismaattisuus
n k m

Italialaiseen helluntaiherätykseen kuului vuonna 2024 noin 500 000 ihmistä ja yli 1 300 seurakuntaa. Helluntalainen väestö on kasvanut Italiassa erityisesti Itä-Euroopasta, Afrikasta ja Aasiasta suuntautuneen maahanmuuton myötä. Helluntaiherätyksen seurakuntia johtavat erityisesti nuoret miehet.^[1] Italian helluntailaiset jakautuvat useaan eri ryhmään. Kaksi pääryhmää ovat Assemblee di Dio ja Chiesa Evangelica Internazionale.^[2][2]

Italialainen helluntaiherätys sai alkunsa vuonna 1908, jolloin italialaiset siirtolaiset palasivat Italiaan jakamaan kokemuksiaan Azusa-kadun herätyksestä. Ensimmäisiä helluntailiikkeen vaikuttajia olivat muun muassa Luigi Francesco sekä Giacomo Lombardi. Liike kasvoi nopeasti ja vuonna 1930 maassa oli noin 150 helluntaiseurakuntaa.^[1]

Benito Mussolinin kaudella Italian hallitus kielsi helluntaiherätyksen harjoittamisen ja sulki kaikki helluntaikirkot Italiassa 9. huhtikuuta 1935. Fasistisen lain kautta Italian helluntailaiset olivat vainon kohteena vuodesta 1935 vuoteen 1958. Kaikki kokoukset olivat kiellettyjä ja jopa kadulla tapaamiset ja vierailut luettiin kokouksiksi. Helluntailaisen toiminnan kieltänyt laki kumottiin 12. toukokuuta 1959.^[1][2]

Vainoista huolimatta Italian helluntaiseurakunnat kuitenkin kasvoivat. Assemblee di Dio organisoitiin toisen maailmansodan jälkeen. 1980-luvulla helluntailaiset muodostivat selvän enemmistön maan protestanttisesta vähemmistöstä. Chiesa Evangelica Internazionale on vetänyt yhteyteensä monia riippumattomia seurakuntia.^[1][2]

• Kristinusko Italiassa
• Helluntaiherätys