Jalavajäärä
| Jalavajäärä | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
| Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
| Osalahko: | Cucujiformia |
| Yläheimo: | Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea |
| Heimo: | Sarvijäärät Cerambycidae |
| Alaheimo: | Lepturinae |
| Suku: | Rhamnusium |
| Laji: | bicolor |
| Kaksiosainen nimi | |
| Rhamnusium bicolor | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Jalavajäärä (Rhamnusium bicolor) on sarvijäärien heimoon kuuluva punamusta kovakuoriainen. Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa 2010[2] se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) ja 1. heinäkuuta 2013 alkaen on myös rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.[3]
Koko ja ulkonäkö
Jalavajäärä on rotevatekoinen ja kookas kovakuoriainen, jonka pituus on 17–25 mm. Laji on sukupuolidimorfinen eli koiras ja naaras eroavat ulkonäöltään toisistaan. Koiras on kokonaan oranssinpunaruskea. Naaraan vartalo on räikeän oranssinpunainen lukuun ottamatta kärkeä kohti mustuvia tuntosarvia ja raajoja. Naaraan päässä ja keskiruumiissa saattaa olla mustia täpliä ja peitinsiivet ovat sinimustat. Molemmilla sukupuolilla etuselän sivuilla on terävä kärki.[4][5]
Levinneisyys
Jalavajäärää tavataan Keski- ja Itä-Euroopassa. Lajin ainoa esiintymispaikka Pohjoismaissa on Suomessa, Hattulan Tyrvännössä.[5] Lajia tavataan myös Virossa.[4]
Elinympäristö ja elintavat
Jalavajäärä elää vanhoissa mutta yhä elävissä lehtipuissa, joissa on halkeamia ja lahoavaa puuainesta. Euroopassa elinpaikaksi käyvät monet lehtipuulajit, erityisesti poppelit ja hevoskastanja, mutta Suomessa sitä tavataan ainoastaan kynäjalavalla (Ulmus laevis). Toukat elävät hyvin karkean purun täyttämissä käytävissä lahopuuaineksessa, joka rajoittuu terveeseen puuainekseen, ja toukkavaihe kestää kahdesta kolmeen vuotta. Toukat koteloituvat puun sisään puunsirkuista rakennettuun seppelemäiseen kotelokehtoon huhti-toukokuussa. Aikuisia kuoriaisia voi tavata etelämpänä Euroopassa toukokuulta syyskuulle, Suomessa keskikesällä. Aikuiset kuoriaiset ovat aktiivisia hämärässä ja öisin, jolloin ne liikkuvat puiden rungoilla. Aikuisia kuoriaisia on kuitenkin vaikea löytää ja varmimmin lajin läsnäolon voi todeta toukan syömäjälkien perusteella. Yksittäisen aikuisen yksilön elinaika on lyhyt, vain parin viikon luokkaa.[4][5]
Suomessa jalavajäärä esiintyy luultavasti viimeisimmän lämpökauden jälkeen jääneenä reliktinä. Lajin ainoa tunnettu esiintymispaikka on muutaman kynäjalavan muodostama puuryhmä Hattulassa.[6]
Lähteet
- ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Jalavajäärä – Rhamnusium bicolor Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Esko Hyvärinen, Ilpo Mannerkoski, Tom Clayhills, Eero Helve, Seppo Karjalainen, Erkki Laurinharju, Petri Martikainen, Jaakko Mattila, Jyrki Muona, Mikko Pentinsaari, Pertti Rassi, Ilpo Rutanen, Juha Salokannel, Juha Siitonen & Hans Silfverberg 2010. Kovakuoriaiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s.545–582
- ↑ Uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien määrä kasvoi luonnonsuojeluasetuksessa (Tiedote) Ympäristöministeriö. 19.6.2013. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ a b c Heliövaara K., Mannerkoski I. & Siitonen J.: Suomen sarvijäärät. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9. s. 114–115 ja 337
- ↑ a b c S. Bílý & O. Mehl: Longhorn Beetles (Coleoptera, Cerambycidae) of Fennoscandia and Denmark (Fauna Entomologica Scandinavica vol. 22). Brill, 1989. ISBN 978-9004086975. s. 39
- ↑ Tom Clayhills (2009) Jalojen lehtipuiden uhanalainen kovakuoriaislajisto. Suomen ympäristö 41
Aiheesta muualla
- Laji.fi: Jalavajäärä (Rhamnusium bicolor)
- lajin holotyyppi (englanniksi)
- toukkien ulostuloaukkoja puunrungolla (englanniksi)
|
