Jean Delville
Jean Delville (1867 Leuven – 19. tammikuuta 1953 Bryssel) oli belgialainen taidemaalari, okkultisti ja teosofi, joka edusti eurooppalaisen symbolismin esoteerista suuntausta.[1][2][3] Hän myös kirjoitti runoutta[3] ja poleemisia tekstejä hengellisistä aiheista.[1]
Delville opiskeli vuoteen 1889 saakka Brysselin kuninkaallisessa taideakatemiassa. Hän alkoi pitää ammattimaisesti näyttelyitä 20-vuotiaana. Varhaisimmissa teoksissaan Delville kuvasi muun muassa maisemia ja köyhälistön oloja.[1] Hän etääntyi naturalistista juuristaan tutustuttuaan symbolismiin Pariisissa 1880-luvun puolessavälissä.[2] Delville tapasi omaperäisen katolisen okkultisti Joséphin Péladanin vuonna 1887 tai 1888. Vuosina 1892–1895 hän piti näyttelyitä Péladanin Salon de la Rose + Croix'ssa.[1] Varhaisia okkultistisia vaikutteita Delville omaksui lisäksi Éliphas Lévin ja Alexandre Saint-Yves d'Alveydren opeista.[3] Vuonna 1895 hän voitti Belgian Prix de Romen ja lähti Italiaan. Siellä Delville maalasi teoksensa L'école de Platon, joka oli näytteillä ensimmäisen kerran Brysselissä vuonna 1898. Sittemmin teos on otettu Orsayn taidemuseoon. Delville irtautui Pariisista lähdettyään Péladanin vaikutuspiiristä ja alkoi pitää omia näyttelyitään Belgiassa. Hän yhdisteli hengellisissä kirjoituksissaan vaikutteita Édouard Schuralta ja teosofisen liikkeen ajattelijoilta, joihin kuuluivat Helena Blavatsky ja Annie Besant[3]. Delville oli myöhemmin Belgian teosofisen seuran sihteeri. Hän kutsui ajatteluaan idealismiksi ja oli tuottelias hengellinen kirjoittaja, mutta ei juuri puhunut taiteestaan.[1]
Delville näki taiteen tehtävänä hengellisen todellisuuden heijastamisen. Hänen tunnetuimpiin töihinsä kuuluu Mysteriosa (1892), joka on sävyltään salaperäinen meedion muotokuva.[3] Teoksella on lisänimi "Rouva Stuart Merrillin muotokuva". Delvillen pojan Olivierin isästään kirjoittaman elämäkerran mukaan maalauksessa esiintyy symbolistisen runoilija Stuart Merrillin belgialainen vaimo.[1] Delvillen mukaan hengellistä valaistumista estävä tekijä oli rahan, vallan ja seksuaalisen mielihyvän tavoittelu. Tätä uskomusta heijastaa hänen teoksensa Les trésors de Satan (1895).[3] Sekä Mysteriosa että Les trésors de Satan otettiin myöhemmin Belgian kuninkaallisiin taidemuseoihin.[1] Apoteoosia kuvaava maalaus L'Homme-Dieu on tehty aikana, jona Delvillen mielenkiinto teosofiaa kohtaan kasvoi.[3]
Delville opetti Brysselin kuninkaallisessa taideakatemiassa ja Glasgow School of Artissa. Hän oli naimisissa ja hänellä oli kuusi lasta. Taidekriitikko Paul Caso tapasi Delvillen vuonna 1951 tämän kotona ja kuvaili hänen jääneen tuossa vaiheessa taidemaailmassa täysin yksin. Mahdollista on, että Delvillen kirjoitusten jyrkkä ja poleeminen sävy etäännytti muita hänestä. Kiinnostus Delvillen taidetta kohtaan elpyi myöhemmin muun muassa Lontoossa 1968 ja Pariisissa 1972 pidettyjen näyttelyjen myötä. Sittemmin hänen teoksiaan on usein sisällytetty symbolismia esitteleviin näyttelyihin. Niitä on otettu myös Kansainvälisen Teosofisen Seuran päämajaan Intian Adyariin.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Lynda Harris, Jean Delville: Painting, Spirituality, and the Esoteric Quest 05/06 2002, viitattu 10.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Jean Delville (1867 - 1953) Musée d'Orsay, viitattu 10.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Benjamin Blake Evemy, Jean Delville: A Study of Occultism Mutual Art 18.7.2023, viitattu 10.7.2024 (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
