Johan Henrik Avellan

Johan Henrik Avellan (18. joulukuuta 1773 Viapori – 3. syyskuuta 1832 Helsinki)^[1] oli suomalainen filosofi, Turun akatemian historian ja filosofian professori sekä rehtori. Myöhemmin Keisarillisen Aleksanterin-yliopiston historian professori.^[2]

Ura

Hän valmistui ylioppilaaksi vuonna 1790. Professori Henrik Gabriel Porthan tarkisti Avellanin pro gradun Turun akatemiassa vuonna 1795.^[1] Avellan valmistui filosofian maisteriksi samana vuonna. Hän kirjoitti ensimmäisen ruotsinkielisen väitöskirjan filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegelistä.^[3]^[4]

Avellan toimi Turun akatemian käytännöllisen filosofian dosenttina vuodesta 1804, luonnonoikeuden ja historian apulaisena vuodesta 1809 ja filosofian apulaisena vuodesta 1810.

Avellan kirjoitti kirjan Turun akatemian promootiojuhlasta vuodelta 1810, johon osallistui yliopiston kansleri, valtiosihteeri Mihail Speranski.^[5]

Hänet nimitettiin historian professoriksi vuonna 1812, samalla hän toimi käytännöllisen filosofian vt. professorina vuosina 1811–1812 ja 1824–1827.^[1] Avellan toimi filosofi Johan Vilhelm Snellmanin opettajana. Avellanin Öfversigt af ryska språkets bildning -väitöskirjan tarkasti akatemian Venäjän historian ja kirjallisuuden sekä venäjän kielen dosentti Eric Gustaf Ehrström.^[3]^[6]^[7]

Avellan toimi akatemian rehtorina vuosina 1822–1823. Kreivi Johan Fredrik Aminoff toimi samaan aikaan akatemian sijaiskanslerina ja kruununprinssi Nikolai I kanslerina.^[8]^[9]

Hämäläis-Osakunnan inspehtorina Avellan toimi vuosina 1821–1832. Avellan palkittiin Hämäläis-Osakunnan kunniajäsenyydellä vuonna 1818.^[10]

Avellan kirjoitti väitöskirjan brittiläisestä Bell-Lancaster-menetelmästä vuonna 1828.^[11]

Hän perusti Helsingin ensimmäisen yksityisen oppikoulun vuonna 1829.^[12]

Hän toimi professorina elämänsä loppuun asti Keisarillisessa Aleksanterin-yliopistossa Helsingissä vuoteen 1832.^[13]

Filosofina Avellan oli hegeliläinen. Hän oli erikoistunut kasvatusfilosofiaan ja kirjoitti myös mm. estetiikasta. Avellan perehtyi ulkomaiseen moderniin pedagogiikkaan.^[14]^[15]

Perhe

Hänen isänsä oli Rymättylän kirkkoherra, filosofian maisteri Karl Avellan (1741-1808) ja äiti Maria Rebecka Laman. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Kristina Eleonora Almqvist (k. 1821) ja toinen puoliso Agnes Charlotta Sofia Wrede (k. 1846).^[1] Kamarineuvos, tullinhoitaja ja kirjailija Herman Avellan (1820–1912) oli Avellanin poika ensimmäisestä avioliitosta. Avellanin tytär ensimmäisestä avioliitosta, Ida Matilda (Turku 24.10.1817 – Helsinki 13.6.1859) avioitui eversti, valtiomies Berndt Adolf Carl Gregori Aminoffin kanssa Turussa 13. kesäkuuta 1841. Ida Avellan toimi historian ensimmäisenä yleisenä seppeleensitojattarena yliopiston promootiojuhlassa vuonna 1832. Arkkitehti Ivar Aminoff oli hänen tyttärenpoika.^[16]

Vaasan hovioikeuden presidentti, senaattori Carl Adam Avellan oli hänen veli. Amiraali Teodor Avellan oli hänen lähisukulainen.^[17]^[18]

Tutkielmia ja väitöskirjoja

Diss. finem et viam educationis breviter adumbrans -väitöskirja (1802)^[19]
Dissertatio historica de paroecia Fenniae australis Haliko (Halikko, Halikon historia, vanha fennica) (1815)^[20]
Öfversigt af ryska språkets bildning (suom. Yleiskatsaus venäjän kielen muodostumiseen) -väitöskirja (1815)^[6]
Specimen philosophicam anthropologiae cognitionem idoneo puerorum institutori necessariam sistens -väitöskirja (1805)^[21]
Aphorismorum trias -väitöskirja (1826)^[22]
Inledning till en grundteckning af läran om den absoluta friheten. I -väitöskirja (1826)^[23]
Inledning till en grundteckning af läran om den absoluta friheten. II -väitöskirja (1826)^[24]
Inledning till en grundteckning af läran om den absoluta friheten. III -väitöskirja (1826)^[25]
De origine, progressibus et indole, educandi systematis Bell-Lancasteriano nomine appellati (1828)^[26]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c ^d Johan Henrik Avellan Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopisto. Viitattu 9.8.2007.
↑ Avellan, Johannes Henricus finna.fi. Viitattu 12.8.2024.
↑ ^a ^b Hegelin avulla teologiasta filosofiaan | J. V. Snellmanin kootut teokset snellman.kootutteokset.fi. Viitattu 24.7.2024.
↑ Avellan, Johan Henrik (1773-1832) akatemiasampo.fi. Viitattu 12.8.2024.
↑ Känslan, såsom upphof : till ondt och godt. Skaldestycke, vid den af Åbo academie den 6. julii 1810. firade promotions act, då, med hennes cantzlers, Hans Excellence, verkelige geheime-rådet, riks-secreteraren, directeuren uti den allernådigst tillförordnade lag-commissionen, riddaren af Kejserliga St. Wladimirs ordens andra class, af St. annae ordens första class och af St. Johannis af Jerusalem orden, ... herr Mich. Speranskys tillstädjelse, af professoren i historien och moralen, en af de aderton i Svenska academien, ... herr mag. Frans Michaël Franzén, de på följande sidor nämnde trettiofyra herrar candidater för philosophie magistrar förklarades - NLF Open Data data.nationallibrary.fi. Viitattu 12.8.2024.
↑ ^a ^b Johannes Henricus Avellan, Erik Gustaf Ehrström, Turku, 1814-1856) J. C. Frenckell ja poika (kirjapaino, Turun Akatemia, Royal Academy of Turku, Regia Academia Aboensis, Kungliga akademin i Åbo: Öfversigt af ryska språkets bildning 1. Åbo : tryckt hos J. C. Frenckell & son, [1815], 1815. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.7.2024).
↑ Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 ylioppilasmatrikkeli.fi. Viitattu 25.7.2024.
↑ Johan Henrik Avellan Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
↑ Akatemia maakuntahengen kanavoijana | J. V. Snellmanin kootut teokset snellman.kootutteokset.fi. Viitattu 24.7.2024.
↑ Avellan, Johan Henrik (1773-1832) akatemiasampo.fi. Viitattu 24.7.2024.
↑ Johannes Henricus Avellan, Johannes Gustavus Östman, Johan Christofer III Frenckell, Kungliga akademin i Åbo, Royal Academy in Turku, Regia Academia Aboensis, Kuninkaallinen Turun akatemia: De origine, progressibus et indole, educandi systematis Bell-Lancasteriano nomine appellati. Aboae : ex officina typographica Frenckelliana, [1828], 1828. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2024).
↑ Kouluelämää Helsingissä 1800-luvulla | Helsingin kaupunki historia.hel.fi. 13.10.2023. Viitattu 12.8.2024.
↑ JOHAN HENRIK AVELLAN asiakas.kotisivukone.com. Viitattu 12.8.2024.
↑ Suomalaisen filosofian kronikka Niin&näin – filosofinen aikakauslehti. Arkistoitu 6.10.2007. Viitattu 9.8.2007.
↑ Miten Helsingistä tuli Suomen johtaja koulukaupunki. Halila, Aimo. 1955. Suomen Kouluhistoriallinen Seura.
↑ Roolit ja rituaalit | Promootion riemuvuosi | Helsingin yliopisto www.helsinki.fi. Viitattu 13.8.2024.
↑ karl avellan s. 1741 asiakas.kotisivukone.com. Viitattu 24.7.2024.
↑ Johan Henrik Avellan is related to Theodor* Kristian Avellan geni_family_tree. Viitattu 25.7.2024.
↑ Diss. finem et viam educationis breviter adumbrans | filosofia.vaiste.com filosofia.vaiste.com. Viitattu 25.7.2024.
↑ Johannes Henricus Avellan, Kungliga akademin i Åbo, Royal Academy in Turku, Regia Academia Aboensis, Kuninkaallinen Turun akatemia: De paroecia Fenniae australis Haliko. Aboae : typis Frenckellianis, [1815], 1815. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2024).
↑ Specimen philosophicam anthropologiae cognitionem idoneo puerorum institutori necessariam sistens | filosofia.vaiste.com filosofia.vaiste.com. Viitattu 25.7.2024.
↑ Aphorismorum trias filosofia.fi. 24.9.2007. Viitattu 25.7.2024.
↑ Inledning till en grundteckning af läran om den absoluta friheten. I | filosofia.vaiste.com filosofia.vaiste.com. Viitattu 25.7.2024.
↑ Inledning till en grundteckning af läran om den absoluta friheten. II | filosofia.vaiste.com filosofia.vaiste.com. Viitattu 25.7.2024.
↑ Inledning till en grundteckning af läran om den absoluta friheten. III | filosofia.vaiste.com filosofia.vaiste.com. Viitattu 25.7.2024.
↑ Johannes Henricus Avellan, Johannes Gustavus Östman, Johan Christofer III Frenckell, Kungliga akademin i Åbo, Royal Academy in Turku, Regia Academia Aboensis, Kuninkaallinen Turun akatemia: De origine, progressibus et indole, educandi systematis Bell-Lancasteriano nomine appellati. Aboae : ex officina typographica Frenckelliana, [1828], 1828. Teoksen verkkoversio (viitattu 12.8.2024).

n k m Turun akatemian, Aleksanterin yliopiston ja Helsingin yliopiston rehtorit

Kuninkaallinen Turun akatemia (1640–1809)	E. Petraeus (1640–1641) M. Wexionius (1641–1642) Vigelius (1642–1643) Achrelius (1643–1644) Kexlerus (1644–1645) Terserus (1645–1646) Stodius (1646–1647) Alanus (1647–1648) Nycopensis (1648–1649) E. Petraeus (1649–1650) Achrelius (1650–1651) Stodius (1651–1652) Alanus (1652–1653) M. Wexionius (1653–1655) Kexlerus (1655–1656) Nycopensis (1656–1657) Thauvonius (1657–1658) Stodius (1658–1659) P. Bergius (1659–1660) O. Wexionus (1660–1661) Svenonius (1661–1662) Thuronius (1662–1664) Kempe (1664–1665) Thauvonius (1665–1666) Kexlerus (1666–1667) O. Wexionus (1667–1668) Svenonius (1668–1669) P. Bergius (1669–1670) Bång (1670–1671) Miltopaeus (1671–1672) Tunander (1672–1673) Ja. Flachsenius (1673–1674) A. Petraeus (1674–1675) Kempe (1675–1676) Tillandz (1676–1677) Laurbecchius (1677–1678) Svenonius (1678–1679) Jo. Flachsenius (1679–1680) Gezelius (1680–1681) Fahlander (1681–1682) Ja. Flachsenius (1682–1683) Tillandz (1683–1684) Laurbecchius (1684–1685) Svenonius (1685–1686) Jo. Flachsenius (1686–1687) Achrelius (1687–1688) Tolpo (1688–1689) Wanochius (1689–1690) P. Hahn (1690–1691) Ja. Flachsenius (1691–1692) Swederus (1692–1693) Lund (1693–1694) Laurbecchius (1694–1695) Jo. Flachsenius (1695–1696) Braun (1696–1697) Steen (1697–1698†) Rudeen (1698–1699) Alander (1699–1700) Munster (1700–1701) Pihlman (1701–1702) Tammelin (1702–1703) Jo. Flachsenius (1703–1704) Swederus (1704–1705) P. Hahn (1705–1706) S. Hahn (1706–1707) Hielm (1707–1708) Munster (1708–1709) Tammelin (1709–1710) G. Juslenius (1710–1711) Nysselius (1711–1712) A. Pryss (1712-1713) Bröms (1713) A. Pryss (1713–1722) Ross (1722–1724) Schulteen (1724–1725) Ekeblad (1725–1726) A. Pryss (1726–1727) Fahlenius (1727–1728) Thorwöste (1728–1729) D. Juslenius (1729–1730) Scarin (1730–1731) Jo. Haartman (1731–1732) Hasselbom (1732–1733) Björklund (1733–1734) Hassel (1734–1735) A. Bergius (1735–1736) Schulteen (1736–1737) Spöring (1737–1738) A. Pryss (1738–1739) Björklund (1739–1740) Scarin (1740–1741) Filenius (1741) Hasselbom (1743–1744) Hassel (1744–1745) Browallius (1745–1746) Spöring (1746–1747) Browallius (1747–1748) Scarin (1748–1749) S. Pryss (1749–1750) O. Pryss (1750–1751) Hassel (1751–1752) Tillander (1752–1753) Mennander (1753–1754) Mesterton (1754–1755) Clewberg (1755–1756) Kalm (1756–1757) Ja. Gadolin (1757–1758) S. Pryss (1758–1759) O. Pryss (1759–1760) Leche (1760–1761) Tillander (1761–1762) Hassel (1762–1763) Ja. Gadolin (1763–1764) Mesterton (1764–1765) Kalm (1765–1766) Ross (1766–1767) Wallenius (1767–1768) Gadd (1768–1769) Bilmark (1769–1770) Planman (1770–1771) Hassel (1771–1772) Kalm (1772–1773) Ja. Gadolin (1773–1774) Gadd (1774–1775) Ja. Haartman (1775–1776) Nääf (1776–1777) Bilmark (1777–1778) Planman (1778–1779) Lefrén (1779–1780) Ja. Gadolin (1780–1781) Calonius (1781–1782) Gadd (1782–1783) Bilmark (1783–1784) Lefrén (1784–1785) Planman (1785–1786) Porthan (1786–1787) Schalberg (1787–1788) Kreander (1788–1789) Hellenius (1789–1790) Lindqvist (1790–1791) von Bonsdorff (1791–1792) Malmström (1792–1793) Cavander (1793–1794) G. E. Haartman (1794–1795) Bilmark (1795–1796) Lefrén (1796–1797) von Bonsdorff (1797–1798) Porthan (1798–1799) Tengström (1799–1800) Calonius (1800–1801) Schalberg (1801–1802) Hellenius (1802–1803) Jo. Gadolin (1803–1804) G. Gadolin (1804–1805) Mether (1805–1806) Hällström (1806–1807) Calonius (1807–1808)

Keisarillinen Turun akatemia (1809–1828)	G. Gadolin (1809–1810) von Bonsdorff (1810–1811) Jo. Gadolin (1811–1812) G. Gadolin (1812–1813) Hällström (1813–1814) Pippingsköld (1814–1815) Wallenius (1815–1816) Snellman (1816–1817) Myréen (1817–1818) A. J. Lagus (1818–1819) Melartin (1819–1820) Bonsdorff (1820–1821) Fattenborg (1821–1822) Avellan (1822–1823) Pipping (1823–1824) Sahlberg (1824–1825) Bergbom (1825–1826) G. Gadolin (1826–1827) Hällström (1827–1828)

Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto (1828–1919)	Myréen (1828–1829) Hällström (1829–1832) Melartin (1832–1833) Pipping (1833–1839) af Ursin (1839–1845) W. G. Lagus (1845–1848) G. Rein (1848–1858) Arppe (1858–1869) Lindelöf (1869–1872) Moberg (1872–1875) Topelius (1875–1878) J. J. W. Lagus (1878–1884) Ahlqvist (1884–1887) T. Rein (1887–1896) Forsman (1896–1899) Hjelt (1899–1905) Wrede (1905) Hjelt (1905–1907) Heikel (1907–1911) Donner (1911–1915) Ruin (1915–1920)

Helsingin yliopisto (1817–)	Heikel (1920–1922) Suolahti (1923–1926) Tulenheimo (1926–1930) Brotherus (1931–1938) Linkola (1938–1941) Nevanlinna (1941–1945) Långfors (1945–1950) Lönnroth (1950–1953) Ravila (1953–1956) Linkomies (1956–1962) Kivinen (1962–1971) Juva (1971–1973) Palmén (1973–1978) Oker-Blom (1978–1983) Lehto (1983–1988) Tommila (1988–1992) Ihamuotila (1992–1996) Raivio (1996–2003) Niiniluoto (2003–2008) Wilhelmsson (2008–2013) Kola (2013–2018) Niemelä (2018–2022) Lindblom (2022–)