Karhunköynnökset
| Karhunköynnökset | |
|---|---|
 Valkokarhunköynnöksen (Calystegia sepium) kukka. | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophytina |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Solanales |
| Heimo: | Kiertokasvit Convolvulaceae |
| Suku: | Karhunköynnökset Calystegia R.Br. |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Karhunköynnökset (Calystegia) on kasvisuku kiertokasvien heimossa. Suomessa julkaistun luokituksen mukaan karhunköynnökset on suppilokiertojen eli kiertojen (Convolvulus) suvun synonyymi[1], toisen luokituksen mukaan oma sukunsa.[2] Karhunköynnöksiin kuuluu 26 lajia ja kuusi lajitason risteymää.[2]
Lajeja
- idänkarhunköynnös (Calystegia pellita)
- somakarhunköynnös (Calystegia pulchra)
- karhunköynnös (isokierto) (Calystegia sepium)
- valkokarhunköynnös (C. sepium subsp. sepium eli C. sepium, syn. Convolvulus sepium)
- punakarhunköynnös (C. sepium subsp. spectabilis, syn. Convolvulus dahuricus)
- ruusukarhunköynnös (C. sepium subsp. roseata)
- dyynikarhunköynnös (Calystegia soldanella)[3][4][5]
- metsäkarhunköynnös (Calystegia sylvatica)
Suomessa valkokarhunköynnös kasvaa alkuperäiskasvina harvinaisesti etelärannikon merenrantapensaikoissa. Villiintyneenä koristekasvina karhunköynnös on levinnyt laajasti Etelä- ja Keski-Suomessa.[6]
Lähteet
- ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 95.)
- ↑ a b Plants of the World Online: Calystegia R.Br. (englanniksi) Viitattu 20.1.2022.
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 484. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Karhunköynnösryhmä – Convolvulus sepium -ryhmä. Viitattu 20.1.2022.
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Aiheesta muualla
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Calystegia
|
