Kenth Olsson
| Kenth Olsson | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. elokuuta 1945 (ikä 79) Lund, Skåne, Ruotsi |
| Uran tiedot | |
| Aktiivisena | 1967-1976 |
| Laji | aitajuoksu |
| Seura | IF Kronan IFK Helsingborg |
| Valmennettavat | Ann-Louise Skoglund, Marko Granat, Johan Wissman, Julia Henriksson, Joel Bengtsson, Moa Granat |
| Saavutukset | |
| Ennätykset | 110 m aidat 14,1 (197x) 400 m aidat 51,4 (197x)[1] |
| Tietolaatikko päivitetty 1. syyskuuta 2024 | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Kenth Olsson (s. 14. elokuuta 1945 Lund, Skåne, Ruotsi) on entinen ruotsalainen pika-aitojen juoksija, ja myöhemmin yleisurheilujoukkueen johtaja sekä yleisurheiluvalmentaja.
Urheilu-ura
Kenth Olsson kilpaili urana huippuvuodet 1970-luvulla IFK Helsingborgin riveissä. Hän saavutti urallaan yhden Ruotsin mestaruuden 110 metrin aidoissa vuonna 1976. Sitä ennen hän saavutti 110 metrin aidoissa viisi kakkossijaa ja kaksi kolmossijaa. Ruotsin sisähallimestaruuden Olsson voitti urallaan 60 metrin aidoissa seitsemän kertaa.[1] Hän osallistui 10 kertaa Ruotsin edustajana Suomi-Ruotsi -maaotteluun vuosina 1967-1976. Paras saavutus oli vuoden 1976-maaottelun kakkossija Arto Bryggaren jälkeen. Aloittaessaan maaottelu-uraansa Olssonin edellä oli ensin Bo Forssander ja Forssanderin päätettyä uransa Christer Clerselius. Olsson osallistui Ruotsin edustajana vuoden 1971 Helsingin EM-kisoihin, mutta karsiutui alkuerässään.[1]
Vuonna 1976 päättyneen uransa jälkeen hänet nimettiin numerolla 292 jäseneksi Ruotsin yleisurheilun Stora Grabbariksi.[1]
Valmentaja- ja urheilujohtajaura
Uransa päätyttyä Kenth Olsson siirtyi seuransa IFK Helsingborgin valmenuspuolelle. Hänen valmennettaviaan oli mm. aitajuoksija Ann-Louise Skoglund, joka saavutti 1980-luvun alussa Euroopan mestaruuden 400 metrin aidoissa.[2] Myöhemmin hänen valmennettavikseen tuli mm. aitajuoksija Marko Granat ja tunnetuimpana 400 metrin olympiafinalisti Johan Wissman.[3]
Vuonna 1995 Kenth Olssonista tuli Ruotsin yleisurheilumaajoukkueen johtaja. Tässä tehtävässä hän oli vuoteen 2000. Tähän ajanjaksoon sijoittuvat mm. Ruotsin isännöimät yleisurheilun Göteborgin MM-kisat ja vuoden 1996 Atlantan olympialaiset, joissa Ludmila Engquist toi Ruotsille pika-aitojen olympiakultaa.[4]
Yleisurheilujoukkueen johtajan uran jälkeen Olsson siirtyi takaisin valmennustehtäviin. Hän jatkoi IFK Helsingborin palveluksessa, muta siirtyi myöhemmin malmöläisen MAI:n valmennustehtäviin.[2] Olssonin arvostus yleisurheiluvalmentajana on kasvanut. Niinpä hänen valmennettavikseen 2020-luvulla ovat tulleet mm. pikajuoksija Julia Henriksson[2] ja aitajuoksija Moa Granat, jonka isä ja äiti olivat olleet urheilu-uransa aikana Olssonin valmennettavia[3].
Kenth Olsson avioitui ruotsalaisen naisaitajuoksija Gun Erikssonin kanssa. Heidän lapsensa on myös yleisurheillut ja talviolympialaiskelkailuun vuonna 2002 osallistunut Karin Olsson Westergren.[5]
Lähteet
- ↑ a b c d Nr. 292 – Kenth Olsson Friidrottens Stora. 29.8.2017. Viitattu 1.9.2024. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Richard Åkesson: Rutinerade Kenth står alltid bakom Julia – ”Han är fantastisk” MAI. 23.8.2023. Viitattu 1.9.2024. (ruotsiksi)
- ↑ a b Häcktalangen Moa Granat om tränarbytet till Kenth Olsson: ”Inte känt mig pushad” SVT. 3.1.024. Viitattu 1.9.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Förre förbundskapten Kenth Olsson Aftonbladet. 4.11.2001. Viitattu 1.9.2024. (ruotsiksi)
- ↑ Olympiska Olssons är tillbaka! Iddrotsarkivet Helsingborg. 12.8.2016. Viitattu 1.9.2024. (ruotsiksi)
