Kollokaatio

Kollokaatio tarkoittaa sanojen taipumusta esiintyä yhdessä vakiintuneena ilmauksena[1]. Se on toisin sanoen sanan ja sen kollokaattien eli kontekstissa esiintyvien sanojen muodostama yhdistelmä. Yleensä rakenne on toistuva.[2]

Ne saattavat muodostaa termin tai terminologisen fraasin.[3]

Esimerkkejä

  • naukuu: esiintyy yleensä sanan kissa yhteydessä, mutta myös ovi voi naukua
  • iso: lapsi on iso, ei suuri
  • suuri: ihminen voi olla iso tai suuri mutta merkitys muuttuu. Iso viittaa konkreettisen kokoon tai ikään, suuri taas on merkitykseltään abstraktimpi.

Lähteet

  1. ↑ Selityksiä ja lisätietoja verkkokielioppiin (Arkistoitu – Internet Archive)., Finnlecture.fi, viitattu 11.4.2012
  2. ↑ Jarmo Harri Jantunen ja Sari Eskola: Käännössuomi Kielivarianttina: Syntaktisia ja leksikaalisia erityispiirteitä, Virittäjä 2/2002, 184–207 viitattu 11.4.2012
  3. ↑ Timo Honkela, Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely, Kontekstitieto ja yhteisesiintyminen viitattu 11.4.2012

Aiheesta muualla

  • Idiomit ja kollokaatiot -projekti[vanhentunut linkki]
  • Satu Uosukainen, Adjektiiveihin liittyvät kollokaatiot kuntien internet-sivujen esittelyteksteissä. (Arkistoitu – Internet Archive)
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.