M74-oireyhtymä
M74 on Itämeren lohta vaivaava lisääntymishäiriö, joka aiheuttaa lohenpoikasten kuolemista ruskuaispussivaiheessa. Oireyhtymä havaittiin ensimmäistä kertaa Ruotsissa vuonna 1974. Tällöin lohihautomoissa huomattiin luonnosta pyydettyjen lohiemojen ruskuaispussipoikasten voimakas kuolleisuus. M74 vaivaa Itämeren luonnollisia kantoja ja luonnonkudusta kasvatettuja poikasia. Sen sijaan laitoksissa kasvatettujen emolohien poikaset eivät kärsi M74:stä. Kyseessä ei ole bakteerin eikä viruksen aiheuttama tauti, vaan Itämeressä tapahtuneista muutoksista johtuva oireyhtymä. Eräiden orgaanisten klooriyhdisteiden suurentuneilla pitoisuuksilla lohissa havaittiin tilastollinen yhteys M74-esiintymiseen. Näiden yhdisteiden pitoisuudet olivat suuremmat kilohailissa kuin silakassa, ja yhdisteiden pitoisuudet lohissa kasvoivat runsaalla kilohailiravinnolla. Ruskuaispussipoikasten M74-kuolleisuuden tiedetään aiheutuvan mädin B1-vitamiinin eli tiamiinin puutteesta, vaikka myös mädille oranssin värin antavien karotenoidien pitoisuudet ovat tavallista pienemmät M74-lohien mädissä. M74:n ilmeneminen ruskuaispussivaiheessa johtuu siitä, että tässä kehitysvaiheessa lohet elävät pelkästään mätimunasta saamansa ravinnon turvin. Pahimmillaan jonkin naaraan kaikki poikaset kuolevat oireyhtymään noin viikossa, mutta lievemmissä M74-tapauksissa vain osa poikasista kuolee myöhemmin ruskuaispussivaiheessa.[1]
Syy
M74:n aiheuttajaksi varmistettiin tiamiinin puutostila. Se on seurausta Itämeren turskan kantojen romahtamisesta, mikä on aiheutunut suolaisuuden vähenemisestä ja turskan ylikalastuksesta. Turskan kantoja on pienentänyt myös se, että kilohaili syö turskan mätiä. Turskan väheneminen on johtanut kilohailin kannan runsastumiseen, jolloin lohet ovat syöneet enemmän niitä silakan sijasta. Kilohailissa on lähes kaksinkertaisesti rasvaa silakkaan verrattuna. Nimenomaan nuorimmissa kilohaileissa on eniten rasvaa, mutta vähiten tiamiinia. Tiamiinin tarve on sitä suurempi, mitä rasvaisempaa kalaa lohi syö. Lohien tiamiinivarastot hupenevat niiden matkatessa kutualueilleen. Lohet, jotka ovat syöneet paljon nuoria kilohaileja, alkavat siksi kärsiä tiamiinin puutteesta, jolloin sitä ei riitä jälkeläisille ruskuaispussivaiheen loppuun saakka.[2][3]
Lähteet
- Marja Keinänen ym. (2012) Itämeren lohen lisääntymishäiriö M74-oireyhtymä ─ mädin tiamiinin puutoksesta johtuva ruskuaispussipoikasten kuolleisuus ─ aiheutuu lohen ravintokalojen suuresta rasvapitoisuudesta ja siihen nähden liian pienestä tiamiinipitoisuudesta. Tiivistelmä julkaisusta ICES Journal of Marine Science (2012) 69: 516–528. RKTL
- Jaakko Mikkonen ym. (2011) Lohen lisääntymishäiriöllä M74-oireyhtymällä on yhteys Itämeren kalakantamuutoksiin (Arkistoitu – Internet Archive).
- Marja Keinänen ym. (2008) Itämeren lohen M74-oireyhtymä. Suomen jokien seurantatulokset kevääseen 2007 saakka. (Arkistoitu – Internet Archive) RKTL selvityksiä 4/2008.
- Lohenpoikasten M74-kuolleisuus kasvussa (Arkistoitu – Internet Archive) RKTL 27.10.2006. mmm.fi
- Perttu Koski: The occurrence and prevention of the M74 syndrome, a thiamine deficiency disease in Baltic salmon (Arkistoitu – Internet Archive) Väitöstiivistelmä, eläinlääketieteellinen patologia 17.6.2004. Helsingin yliopisto.
- Itämeren lohen poikaskuolleisuus pienimmillään yli vuosikymmeneen (Arkistoitu – Internet Archive) Itämeriportaali. 2003.
- Marja Keinänen ym. (2000) Itämeren lohen lisääntymishäiriö - M74. (Arkistoitu – Internet Archive) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Kalatutkimuksia - Fiskundersökningar 165, 38 s.
