NHL-kausi 1975–1976 oli NHL:n historian 59. kausi. Sen aikana 18 NHL-joukkuetta pelasi kukin 80 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Philadelphia Flyersin otteluvoitoin 4–0.[2] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 18. ja seuran koko historian 19. Stanley Cup -mestaruus.[3][4] Samalla sai alkunsa mestaruuksien sarja, jonka aikana joukkue voitti neljä Stanley Cupia peräkkäin.[4] 31. joulukuuta 1975 Canadiens kohtasi Montrealin Forum-hallissa Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen näytösottelussa, joka päättyi 3–3-tasapeliin.[5][6]
Kaudella 1975–1976 Philadelphia Flyers onnistui voittamaan 20 kotiottelua peräkkäin, millä se nousi jakamaan NHL:n ennätystä Boston Bruinsin kanssa, joka oli pystynyt vastaavaan kotivoittojen sarjaan kaudella 1929–1930.[7] Lopulta Detroit Red Wings rikkoi ennätyksen kaudella 2011–2012, kun se voitti 23 kotiottelua peräkkäin. Kuitenkin kyseisellä kaudella käytössä olivat tasapelitilanteet ratkaisevat rangaistuslaukauskilpailut, joita ei Bruinsin ja Flyersin ennätysten aikoihin käytetty. Ilman rangaistuslaukauskilpailuja Red Wingsin kotivoittojen sarja olisi päättynyt ensimmäiseen kotihallissa pelattuun tasapeliin, joka olisi tullut sen jälkeen, kun joukkue oli voittanut 12 kotiottelua peräkkäin.[8] Bruins oli itse asiassa ottanut 22 kotivoittoa peräjälkeen, mutta voitoista kaksi viimeistä tuli kauden 1930–1931 alussa, siis eri kaudella kuin mistä sarja alkoi.[7]
Runkosarjan pistepörssin kaudella 1975–1976 voitti Montreal Canadiensin hyökkääjä Guy Lafleur, joka keräsi kaikkiaan 125 tehopistettä pelaamissaan 80 ottelussa. Philadelphia Flyersia edustanut Reggie Leach puolestaan teki eniten runkosarjamaaleja, yhteensä 61 kappaletta.[10] NHL-palkinnoista Guy Lafleurille myönnettiin Art Ross Trophyn ohella Lester B. Pearson Award,[11][12] ja hänet valittiin liigan ykköstähdistöön.[10] Hart Memorial Trophyn sai Flyersin Bobby Clarke, joka voitti myös plus/miinus-tilaston. Clarke oli mukana NHL:n ykköstähdistössä keskushyökkääjän paikalla.[10]
Reggie Leach voitti pudotuspelien pistepörssin. Hän teki pelaamissaan 16 pudotuspeliottelussa yhteensä 24 tehopistettä, joista 19 oli maaleja ja 5 syöttöpisteitä. Suorituksiensa ansiosta Leach arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja hänelle myönnettiin Conn Smythe Trophy.[10][14]
Runkosarja
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, V = voitot, H = häviöt, T = tasapelit, Pist. = pisteet, + = tehdyt maalit, − = päästetyt maalit. Pudotuspeleihin päässeet joukkueet on lihavoitu.
Prince of Wales -konferenssi
Adams-divisioona | O | V | H | T | Pist. | + | − |
Boston Bruins | 80 | 48 | 15 | 17 | 113 | 313 | 237 |
Buffalo Sabres | 80 | 46 | 21 | 13 | 105 | 339 | 240 |
Toronto Maple Leafs | 80 | 34 | 31 | 15 | 83 | 294 | 276 |
California Golden Seals | 80 | 27 | 42 | 11 | 65 | 250 | 278 |
[1][10]
Clarence Campbell -konferenssi
[1][10]
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
Pudotuspelit
[2]
Lyhenteiden selitys: O = pelatut ottelut, M = maalit, S = syötöt, Pist. = pisteet, RM = rangaistusminuutit
NHL-palkinnot
Prince of Wales Trophy: | Montreal Canadiens [15] |
Clarence S. Campbell Bowl: | Philadelphia Flyers [16] |
Art Ross Trophy: | Guy Lafleur, Montreal Canadiens [12] |
Bill Masterton Memorial Trophy: | Rod Gilbert, New York Rangers [17] |
Calder Memorial Trophy: | Bryan Trottier, New York Islanders [18] |
Conn Smythe Trophy: | Reggie Leach, Philadelphia Flyers [14] |
Hart Memorial Trophy: | Bobby Clarke, Philadelphia Flyers [19][20] |
Jack Adams Award: | Don Cherry, Boston Bruins [21] |
James Norris Memorial Trophy: | Denis Potvin, New York Islanders [22] |
Lady Byng Memorial Trophy: | Jean Ratelle, New York Rangers / Boston Bruins [23] |
Lester B. Pearson Award: | Guy Lafleur, Montreal Canadiens [11] |
Vezina Trophy: | Ken Dryden, Montreal Canadiens [24] |
Lester Patrick Trophy: | George A. Leader, Stan Mikita, Bruce A. Norris [25] |
Tähdistökentälliset
Ykköstähtikenttä | Pelipaikka | Kakkostähtikenttä |
Ken Dryden, Montreal Canadiens | maalivahti | Glenn Resch, New York Islanders |
Brad Park, Boston Bruins | puolustaja | Guy Lapointe, Montreal Canadiens |
Denis Potvin, New York Islanders | puolustaja | Börje Salming, Toronto Maple Leafs |
Bobby Clarke, Philadelphia Flyers | keskushyökkääjä | Gilbert Perreault, Buffalo Sabres |
Bill Barber, Philadelphia Flyers | vasen laitahyökkääjä | Rick Martin, Buffalo Sabres |
Guy Lafleur, Montreal Canadiens | oikea laitahyökkääjä | Reggie Leach, Philadelphia Flyers |
[10]
Lähteet
- ↑ a b c 1975–1976 Standings NHL.com. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b 1975–76 NHL Playoff Results HockeyDB.com. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Stanley Cup No. 19 Canadiens.com. Club de hockey Canadien, Inc. Arkistoitu 6.5.2012. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Fitzpatrick, Jamie: Most Stanley Cup Wins by Team About.com. 13.6.2012. The New York Times Company. Arkistoitu 24.4.2013. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Soviet Team May Play Kings in L.A.. Los Angeles Times, 25.7.1985. Los Angeles Times. Soviet Team May Play Kings in L.A.. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Allen, Kevin: Rink Rap: ’76–77 Canadiens were Patriots of their day USATODAY.com. 18.1.2008. USA TODAY. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Hedger, Brian: Wings tie record with 20th straight home win NHL.com. 12.2.2012 / 10:09 PM. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Klein, Jeff Z.: In a First-Rate Thriller, a Record Streak Ends NYTimes.com. 23.2.2012. The New York Times Company. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g 1975–76 NHL Season Summary Hockey-Reference.com. Sports Reference LLC. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Ted Lindsay Award (formerly Lester B. Pearson Award) NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Art Ross Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Conn Smythe Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Prince of Wales Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Clarence S. Campbell Bowl NHL.com. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Bill Masterton Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Calder Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Fitzpatrick, Jamie: NHL Most Valuable Player: List of Hart Trophy Winners About.com. 2012. The New York Times Company. Arkistoitu 11.5.2013. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Hart Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Jack Adams Award NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ James Norris Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Lady Byng Memorial Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Vezina Trophy NHL.com. 2012. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Lester Patrick Trophy NHL.com. NHL. Viitattu 20.7.2012. (englanniksi)
|
---|
| 1910-luku | |
---|
| 1920-luku | |
---|
| 1930-luku | |
---|
| 1940-luku | |
---|
| 1950-luku | |
---|
| 1960-luku | |
---|
| 1970-luku | |
---|
| 1980-luku | |
---|
| 1990-luku | |
---|
| 2000-luku | |
---|
| 2010-luku | |
---|
| 2020-luku | |
---|
|