Pohjantähtimö
| Pohjantähtimö | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Tribus: | Alsineae[1] |
| Suku: | Tähtimöt Stellaria |
| Laji: | borealis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Stellaria borealis | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Pohjantähtimö (Stellaria borealis, syn. S. calycantha) on pienikukkainen kohokkikasvien heimoon kuuluva kasvi.
Ulkonäkö
Monivuotinen, rento- tai kohenevakasvuinen pohjantähtimö kasvaa 10–25 cm korkeaksi. Varsi on sileä tai hiukan karhea ja niukkahaarainen. Vastakkain olevat, ruodittomat lehdet ovat 10–30 mm pitkiä, suikeita tai kapeanpuikeita ja väriltään kellanvihreitä. Laidoiltaan lehdet ovat karheita ja harvakarvaisia. Kukinto on harsuhko ja tavallisesti vähäkukkainen, kaksihaarainen viuhko. Joskus kukinto on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukat ovat pitkäperäisiä, alimmat kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukkien kaikki tukilehdet ovat vihreitä ja ripsilaitaisia. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Verholehdet ovat 2,5–3,5 mm pitkiä. Valkoiset terälehdet ovat surkastuneita tai puuttuvat kokonaan. Emiö on kolmilehtinen ja heteiden ponnet ovat 0,3 mm pitkiä. Suomessa pohjantähtimö kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava lyhyt kota, johon kehittyy kooltaan 0,8 mm pitkiä siemeniä.[2]
Pohjantähtimö risteytyy yleisesti metsätähtimön (S. longifolia) kanssa. Risteymä viitatähtimö (S. × alpestris) muistuttaa paljolti pohjantähtimöä, mutta lehtilaita on karhea ja vain sen tyvikolmannes on harvakarvainen.[3]
Levinneisyys
Euroopassa pohjantähtimöä kasvaa ainoastaan Norjassa, Keski- ja Pohjois-Ruotsissa, Pohjois-Suomessa sekä Pohjois-Venäjällä Uralin alueelle saakka. Lisäksi lajia esiintyy harvinaisena Islannissa. Eurooppaa lähimmät pohjantähtimön esiintymisalueet ovat toisaalta Etelä- ja Keski-Grönlannissa, toisaalta Venäjän Kaukoidässä ja Pohjois-Japanissa. Laji on levinnyt laajalti myös Pohjois-Amerikkaan, jossa sitä kasvaa Alaskassa, suurimmassa osassa Kanadaa sekä Yhdysvaltain pohjoisosissa.[4]
Suomessa pohjantähtimöä tavataan Keski-Kainuusta pohjoiseen. Laji yleistyy pohjoiseen päin mentäessä.[5][6] Myös risteymä viitatähtimö on Pohjois-Suomessa kohtalaisen yleinen.[5]
Elinympäristö
Pohjantähtimö vaatii kasvupaikoiltaan riittävää kosteutta. Lajille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat lähteiköt, hetepurojen varret, rantapensaikot ja puronvarsikorvet.[5]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Väre, Henry, Suomen rantakasvio. Metsäkustannus Oy, Helsinki 2011.
Viitteet
- ↑ Stevens, P. F.: Caryophyllaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 106, 109.
- ↑ Väre 2011, s. 49.
- ↑ Den virtuella floran: Norrlandsarv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 1.4.2012.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 109.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pohjantähtimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 1.4.2012.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2020: Pohjantähtimön levinneisyys Suomessa.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pohjantähtimö (Stellaria borealis)
- ITIS: Stellaria borealis (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Stellaria borealis (englanniksi)
- Flora of North America: Stellaria borealis (englanniksi)
|
Pohjantähtimö