Ruosteharsupyrstö
| Ruosteharsupyrstö | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Orneerot Furnariidae |
| Suku: | Harsupyrstöt Sylviorthorhynchus |
| Laji: | yanacensis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Ruosteharsupyrstö eli säämiskäpiikkipyrstö,[2] aikaisemmalta nimeltään tiaisokapyrstö[3] (Sylviorthorhynchus yanacensis) on orneeroiden heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Ruosteharsupyrstöä tavataan Argentiinassa, Boliviassa ja Perussa. Lajin levinneisyysalue ja populaatio ovat suhteellisen pienet, ja sitä uhkaa elinympäristöjen tuhoutuminen. Se on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Lähteet
- ↑ a b c BirdLife International: Sylviorthorhynchus yanacensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2022. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
- ↑ Maailman lintujen suomenkieliset nimet BirdLife Suomi. Viitattu 28.12.2018.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1946. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
|
