Tulen ja jään laulun maailma

Tulen ja jään laulun maailma on yhdysvaltalaiskirjailija George R. R. Martinin luoma kuvitteellinen maailma, johon hänen Tulen ja jään laulu -kirjasarjansa ja sen spin-offit sijoittuvat. Valtaosa tarinoissa mainituista paikoista sijaitsee joko Westerosin tai Essoksen mantereilla.

Katso myös: Tulen ja jään laulu -kirjasarjan aikajana

Maailmassa ajanlasku alkaa, kun Aegon Valloittajana tunnettu Aegon Targaryen valtaa Westerosin. Tämän jälkeistä aikaa kuvataan kirjainlyhenteellä AC (engl. After Conquest) ja sitä edeltävää aikaa lyhenteellä BC (engl. Before Conquest).^[1]

Westeros on manner, joka muistuttaa muodoltaan Isoa-Britanniaa ja vastaa Martinin mukaan kooltaan Etelä-Amerikkaa.^[2] Idässä mannerta rajaa Kapeameri, jonka vastakkaisella puolella on toinen manner, Essos.^[3] Lännessä Westeros päättyy Auringonlaskun-mereen. Merentakaisia alueita ei tunneta, vaikka meren yli on yritetty purjehtia monia kertoja.^[4]

Ennen Aegon Valloittajan sotaretkeä Westeros jaettiin Seitsemään itsenäiseen kuningaskuntaan, jotka olivat Pohjoinen, Laakso, Kallio, Lakeus, Myrskymaat ja Dorne sekä lisäksi rautasyntyisten hallitsema Saaret ja joet, johon kuuluivat sekä Rautasaaret että jokimaat. Aegonin valloitussodan myötä jako muuttui ja kuningaskunnista tuli uskollisia Targaryenin suvulle, joka hallitsi valtakuntaa Kuninkaansatamasta. Aluksi Aegonin alaisuuteen muodostettiin nimellisesti seitsemän mutta käytännössä kuusi kuningaskuntaa: Pohjoinen, Laakso, Rautasaaret, Länsimaat, Myrskymaat ja Lakeus. Dorne nimettiin yhdeksi kuningaskunnista, mutta sen valloittaminen ei miehitysyrityksistä huolimatta onnistunut. Seitsemänneksi kuningaskunnaksi muodostui sen sijaan Jokimaat, jonka Aegon erottaa Rautasaarista. Kahdeksanneksi kuningaskunnaksi Aegon perusti Kruunumaat, alueen, joka ympäröi Kuninkaansatamaa. Kun Dorne naimakauppojen myötä viimein liittyi osaksi valtakuntaa noin 200 vuotta valloitussodan jälkeen, on Westerosissa yhteensä yhdeksän kuningaskuntaa, mutta anakronistinen nimitys ”Seitsemän kuningaskuntaa” on pidetty ennallaan.^[5]

Pohjoisessa Muuri erottaa Muurintakaisen alueen muusta mantereesta ja Seitsemästä kuningaskunnasta.^[2] Seitsemän kuningaskunnan pääkaupunki on mantereen itärannikolla sijaitseva Kuninkaansatama.^[3]

Dorne on Westerosin eteläisin kuningaskunta, ja se on tunnettu vuoristoistaan ja rutikuivista aavikoistaan. Dorne oli alkujaan yhteydessä Essosiin maasillalla, jonka Metsän lapset kuitenkin tuhosivat sodassaan Ensimmäisiä ihmisiä vastaan. Dorne pysyi vuosituhansien ajan hyvin hajanaisena pienten kuningaskuntien alueena, mutta yhdistyi yhden hallitsijan alaiseksi, kun rhoynelaisten kuningatar Nymeria liittoutui Mors Martellin kanssa.^[6] Aegon I Targaryen ei onnistunut valloittamaan Dornea, vaan alue liitettiin Seitsemään kuningaskuntaan vasta miltei 200 vuotta myöhemmin Daeron II Targaryenin hallitsijakaudella.

Pääartikkeli: Kuninkaansatama

Kuninkaansatama (engl. King’s Landing) on Seitsemän kuningaskunnan pääkaupunki.^[3]

Pääartikkeli: Lohikäärmekivi

Lohikäärmekivi (engl. Dragonstone) on linna, joka sijaitsee samannimisellä saarella Kapeallamerellä, Mustalahden suulla. Se kuuluu Targaryenin suvulle Robert Baratheonin kapinaan saakka, minkä jälkeen tämä luovuttaa sen pikkuveljelleen Stannisille.^[7]

Volantislaiset rakensivat Lohikäärmekiven kauppasatamaksi, kun Valyria valloitti Volantiksen.^[8] Kirjoissa linna on tehty tuliperäisestä kivestä veistetyistä lohikäärmeistä. Game of Thrones -televisiosarjassa se esitetään synkkänä, mutta siitä huolimatta palatsimaisena rakennelmana. Linnan karttahuone on saanut inspiraatiota Sri Lankalla sijaitsevasta kivilinnoitus Sigiriyasta. Huoneen yksi huomiota herättävimmistä osista on pitkä karttapöytä, jossa maamerkkeinä on käytetty luita, korukiviä ja -metalleja.^[9]

Jokimaat (engl. The Riverlands) kattavat Kolmikärkijoen alueen. Alue sijaitsee keskeisellä paikalla Westerosissa ja joen takia sen maaperä on viljavaa.^[10] Jokimailla on pitkä historia alueena, joka ei ollut kuningaskunta, vaan joka kuului vuoronperään Myrskykuninkaille ja rautasyntyisille. Jokimaiden kuningaskunta syntyi, kun Aegon Valloittaja erotti alueen Rautasaarista.^[5][11]

Harrenhalli on ”kolossaalinen” linna Jokimailla. Sen rakennutti Jokimaiden viimeinen kuningas Harren Musta ennen Aegon Targaryenin aloittamaa valloitusta, ja sen rakentaminen kesti 40 vuotta.^[12] Valloituksen aikana linna raunioituu lohikäärmeiden polttaessa sen, mutta se on kunnostaan huolimatta vaikuttava näky ja haluttu omistuskohde.^[10]

Vuolasvirta (engl. Riverrun) on Tullyn suvulle kuuluva linna Jokimailla.^[10]

Laakso (engl. The Vale) on Arrynin suvun hallussa oleva vuoristoinen kuningaskunta.^[13]

Lakeus (engl. The Reach) on Westerosin väkirikkain kuningaskunta ja hedelmällistä viljelysmaata.^[12]

Kylmäkaivanto (engl. Coldmoat) on Lakeudella sijaitseva linna, jota ovat pitäneet hallussaan sekä Osgreyn että Verkontekijän suvut. Sen rakennutti Perwyn Osgrey eli Perwyn Ylväs. Linna on saanut nimensä sen vallihaudan mukaan, ja sitä kuvaillaan suurempiin linnoihin verrattuna vaatimattomaksi. Osgreyt menettivät linnan, kun Ormond Osgrey vastusti kuningas Maegor Targaryenia, ja se siirtyi myöhemmin Verkontekijöiden haltuun.^[14]

Turvapaikka (engl. Standfast) on linnaksi kutsuttu iso torni mäen huipulla. Se rakennettiin alun perin mustasta kivestä, mutta romahdusta seuranneiden korjaustöiden jälkeen sen yläosa on tehty vaaleanharmaasta kivestä. Martinin ”Valan vannonut miekkamies” -kertomuksessa sitä hallitsee ser Celton Osgrey.^[14]

Myrskymaat (engl. The Stormlands) on myrskyistään tunnettu alue Westerosin lounaisosassa, Dornen pohjoispuolella. Sen merkittävin linnoitus on Myrskynpää (engl. Storm’s End), jonka rakentamiseen osallistui myös Brandon Rakentaja.^[15]

Suvilinna (engl. Summerhall) on Targaryenin suvulle kuuluva linna, jota he käyttävät kesäpalatsina. Se tuhoutuu Suvilinnan tragediaksi kutsutussa tulipalossa. Linna syttyy tuleen, kun kuningas Aegon V Targaryen yrittää saada lohikäärmeenmunia kuoriutumaan käyttämällä taikuutta.^[16]

Pohjoinen (engl. The North) on aina ollut Westerosin suurin kuningaskunta. Se oli myös ainoa kuningaskunta, jota ihmisrotu andalit eivät valloittaneet, vaan joka jäi Ensimmäisten ihmisten haltuun.^[17]

Talvivaara (engl. Winterfell) on linna Pohjoisen kuningaskunnassa. Starkin suvun perustajajäsen, Pohjoisen kuningas Brandon Rakentaja, rakennutti linnan ja se on pysynyt suvun hallussa siitä asti.^[18]

Game of Thrones -televisiosarjassa esiintyvä linna suunniteltiin kuvaamaan Starkeja: sen tuli olla jykevä, yksinkertainen ja ankara. Sarjan ensimmäisessä jaksossa Talvivaarana toimi Dounen linna Skotlannissa ja myöhemmin sarjaa kuvattiin myös Wardin linnassa Pohjois-Irlannissa. Toisen kauden kuvauksia varten Moneyglassin kylään, Pohjois-Irlantiin rakennettiin uusi linna.^[19]

Rautasaariksi (engl. Iron Islands) kutsutaan kivistä saaristoa Westerosin länsirannikolla. Saaristoa asuttavat ensimmäisistä ihmisistä polveutuvat rautasyntyiset, jotka tunnetaan ylpeinä ryöstelijöinä. Aluetta on hallinnut Greyjoyn suku siitä asti, kun Vickon Greyjoy vannoi uskollisuutta Westerosin valloittaneelle Aegon Targaryenille.^[20] Saaria on yhteensä 31, ja niistä seitsemän on asutettuja.^[12]

Game of Thronesissa Rautasaaret esitetään kosteana, vetoisena, kivisenä ja merenläheisenä paikkana. Rautasyntyisten puvut ovat tuulenpitäviä, tavarat yksinkertaisia ja väriltään kivenharmaita. Heidän haarniskoissaan käytetään nahkaa, niittejä ja nastoja.^[21]

Piikki (engl. Pyke) on Rautasaariin kuuluva saari ja saarella sijaitseva samanniminen linnoitus.^[22] Linnoitus kuuluu Greyjoyn suvulle.^[20]

Piikin satamaan sijoittuvat Game of Thronesin kohtaukset kuvattiin Ballintoyn satamassa Pohjois-Irlannissa. Rautasaarille tyypillistä merellistä tunnelmaa välitetään katsojille linnan sisätiloihin sijoitetuilla simpukoilla, rikkinäisillä kuvakudoksilla ja väriltään haalistuneilla huonekaluilla.^[21]

Muuri (engl. The Wall) on kivestä ja jäästä valmistettu korkea rakennelma, joka ulottuu Westerosin länsirannikolta itärannikolle. Se rakennettiin Pitkän yön jälkeen pitämään valkeat kulkijat loitolla.^[23] Muurin rakensi Brandon Rakentaja jättiläisten ja metsän lasten avulla.^[18]

Essos on suuri manner Westerosin itäpuolella. Mantereita erottaa toisistaan Kapeameri. Essosin länsirannikolla sijaitsevat Vapaakaupungit ja mantereen etelärannikolla on Orjakauppiaanlahtena tunnettu lahti, jonka Daenerys Targaryen nimeää uudelleen Lohikäärmeenlahdeksi vapautettuaan orjat.^[3] Lahden rannikolla on useita vanhoja kaupunkeja, jotka olivat muinoin osa ghiscari-sivilisaatiota. Orjakauppiaanlahden lähellä sijaitsee myös Valyria, joka oli ennen kiinni muussa mantereessa. ”Tuhoksi” nimitetyn tapahtuman seurauksena Vanhan Valyrian kuningaskunta tuhoutui, jolloin koko Valyrian niemimaa irtautui Essosista ja niiden väliin muodostui Savuava meri.^[24]

Essosin keskiosassa on Dothrakinmereksi kutsuttu aro, jolla elävät dothrakit. Sen eteläpuolella Lhazarissa asuvat ”lammaskansaksi” kutsutut paimentolaiset. Lhazarista itään sijaitsee Punaiseksi erämaaksi kutsuttu autiomaa, jonka toisella puolella on ”idän keskus”, Qarth. Vielä idempänä sijaitsevat Yi Ti ja Asshai.^[25]

Toisin kuin Westerosia, Essosia ei pidä vallassaan yksi hallitsija, vaan siellä on monia itsenäisiä kaupunkivaltioita.^[25] Ennen tuhoutumistaan mannerta hallitsi Vanha Valyria viiden vuosituhannen ajan ja sitä ennen suuressa osassa Essosia valtaa pitivät ghiscarilaiset.^[24]

Valyrian niemimaa sijaitsi Essoksen etelärannikolla, Orjakauppiaanlahden länsipuolella. Noin 400 vuotta ennen Tulen ja jään laulu -kirjasarjan alkua niemimaa murtui saariryppääksi ”Valyrian tuhoksi” kutsutun katastrofin seurauksena. Maailman asukkaat eivät tiedä tuhon todellista syytä, mutta arvelevat sen johtuvan joko lähellä tapahtuneista tulivuorenpurkauksista tai valyrialaisten käyttämän taikuuden epäonnistumisesta. Niemimaan ja mantereen liittymäkohdassa oli Neljäksitoista tuleksi kutsuttu tuliperäinen alue, jolla sijaitsi 14 tulivuorta^[8]. Valyrian saarten on kuvattu kytevän vielä kauan tuhon jälkeen.^[26] Alue on edelleen raunioina ja sinne on karkotettu harmaasuomuun sairastuneita henkilöitä, joita kutsutaan kivimiehiksi.^[27]

Martin ei ole paljastanut katastrofin syytä kirjoissa tai niiden ulkopuolella. Sarjan suosiosta johtuen aihetta on pohdiskeltu jonkin verran mediassa. Kirjoissa esitettyjen kuvausten perusteella on arveltu, että samaan aikaan on tapahtunut maanjäristys ja sarja tulivuorenpurkauksia sekä jokin maaginen onnettomuus.^[27] Geotutkija Miles Traer perehtyi Martinin kirjoituksiin ja vertasi tapahtunutta oikean maailman tulivuoriin ja tektonisiin ilmiöihin. Hän teoriansa mukaan tuho todennäköisesti alkoi yksittäisestä tulivuorenpurkauksesta, joka aiheutti muiden lähellä olevien tulivuorien purkautumisen. Se puolestaan olisi hänen mukaansa hyvin voinut johtaa suureen tsunamiin, joka tuhosi osan niemimaasta. Vaikka kaikki läheiset 14 tulivuorta olisivat purkautuneet samanaikaisesti, se ei kuitenkaan olisi yksin riittänyt irrottamaan koko niemimaata muusta mantereesta. Traerin mielestä ainoa jäljelle jäänyt luonnollinen vaihtoehto oli alueelle pudonnut meteoriitti, joka irrotti niemimaan jo ennen sen tuhoutumista. Irtoaminen vain yhdistettiin myöhemmin alueen muuhun tuhoutumiseen. Hänen mielestään meteoriitti voisi selittää myös alueen suuret lohikäärmelasi- ja kultaesiintymät.^[26]

Vanha Valyria (myös pelkkä Valyria) oli kaupunki Valyrian niemimaalla. Se kuului Valyrian kuningaskuntaan, joka kattoi suurimmillaan niemimaan lisäksi koko Essoksen eteläosan. Se muodostui siirtokunnista, joita olivat esimerkiksi Vapaakaupungit Kapeanmeren rannalla.^[8]

Valyrialaiset olivat alun perin paimentolaisia. He kuitenkin löysivät Neljäntoista tulen alueelta lohikäärmeenmunia ja oppivat kesyttämään lohikäärmeitä. Niiden taikuuden ja voimien avulla he alkoivat valloittaa ympäröiviä alueita. Valyrialaisten luomaa valtakuntaa pidettiin maailman edistyneimpänä ja he hallitsivat Essosta viiden tuhannen vuoden ajan tuhoonsa asti.^[24]

Valyrian tuhon seurauksena Targaryeneista tuli ainoita lohikäärmelordeja. Suku selvisi tuhosta, sillä he olivat ennustuksen takia jättäneet alueen ja asettuneet asumaan Lohikäärmekivelle. Ainoa tuhosta ja sitä seuranneista levottomuuksista selviytynyt lohikäärme oli Targaryenin suvulle kuulunut Balerion Mustakauhu. Sen lisäksi Lohikäärmekiveltä löydettiin kaksi kuoriutumatonta munaa, jotka nekin olivat suvun hallussa.^[8]

Lohikäärmelasi (engl. dragonglass) eli obsidiaani on todellisen maailman obsidiaania muistuttava vulkaaninen kivilaji, jolla on muutamia maagisia ominaisuuksia. Sitä voidaan käyttää valkeita kulkijoita vastaan ja nieltynä se auttaa sairauksiin. Lohikäärmelasia kuvaava valyriankielinen sana tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä jäätynyttä tulta. Lohikäärmelasia esiintyy suurina määrinä Lohikäärmekivellä.^[28]

Valyrialainen teräs (engl. Valyrian steel) on maailmassa esiintyvä kuvitteellinen metalli, joka on monin tavoin ylivertainen muihin metalleihin verrattuna. Sitä käytetään aseissa ja muissa taisteluvarusteissa sekä koruissa. Metallin pintaa koristaa aaltokuvio. Valyrialaisesta teräksestä valmistetut aseet ovat kevyitä ja vahvoja, eikä niitä tarvitse koskaan teroittaa. Se on yksi harvoista materiaaleista, joilla pystytään surmaamaan valkeita kulkijoita.^[29]

Valyrialaista terästä valmistettiin alun perin Valyriassa ja tarujen mukaan prosessissa käytettiin sekä taikuutta että lohikäärmeiden syöksemää tulta. Valyrian tuhon myötä valmistusmenetelmä on kuitenkin unohtunut, eikä sitä enää osata tehdä lisää. Olemassa olevaa metallia voidaan kuitenkin työstää esimerkiksi yhdistämällä kaksi siitä valmistettua miekkaa yhdeksi suuremmaksi tai päinvastoin. Näin valmistetaan esimerkiksi Joffrey Baratheonin ja Jaime Lannisterin miekat, joita varten sulatetaan Starkeille kuulunut Jää-miekka. Valyrialaisesta teräksestä valmistettuja esineitä on jäljellä vain muutamia ja ne ovat pääosin aatelissukujen perintökalleuksia.^[29]

George R. R. Martinin mukaan valyrialainen teräs muistuttaa todellisen maailman damaskiterästä. Valyrialaisen teräksen tavoin damaskiteräs tunnetaan vahvuudestaan ja terävyydestään sekä unohdetusta valmistustavasta. Myös damaskiteräs on juovikkaasti kuvioitua.^[30]

• Antonsson, Linda; García Jr, Elio M. & Martin, George R. R.: The Rise of the Dragon: An Illustrated History of the Targaryen Dynasty, Volume One. HarperCollins, 2022. ISBN 978-0-00-85517-2.
• Martin, George R. R.: Seitsemän kuningaskunnan ritari. (A Knight of the Seven Kingdoms, 2015). Suomentanut Satu Hlinovsky. Kirjava, 2019. ISBN 978-952-58021-9-1.
• Cogman, Bryan: Valtaistuinpelin kulisseissa – Game of Thrones. (Inside HBO’s Game of Thrones, 2012). Suomentanut Satu Hlinovsky. Vantaa: Pen & Paper, 2012. ISBN 978-952-5871-14-2.

n k m Tulen ja jään laulu Romaanit Valtaistuinpeli (1996) Kuninkaiden koitos (1998) Miekkamyrsky (2000) Korppien kestit (2005) Lohikäärmetanssi (2011) The Winds of Winter (?) Televisiosarja Tuotantokaudet (1 2 3 4 5 6 7 8) Näyttelijät Palkinnot Jaksot: Talvi on tulossa Kaksi miekkaa Ruusu ja leijona Pitkä yö Videopelit A Game of Thrones: Genesis Game of Thrones (2012) Game of Thrones (2014) Musiikki For the Throne Game of Thrones: Season 6 Game of Thrones: Season 7 ”Jenny of Oldstones” ”Light of the Seven” Hahmot Joffrey Baratheon Cersei Lannister Tyrion Lannister Jon Nietos Arya Stark Daenerys Targaryen Yön kuningas Suvut Stark Targaryen Kielet Dothraki Valyria Paikat Kuninkaansatama Lohikäärmekivi Maailma Muuta Aikajana Viiden kuninkaan sota Sarjaan liittyvät teokset Romaanit Seitsemän kuningaskunnan ritari (2015) Tuli ja veri (2018) Televisiosarjat House of the Dragon (2022–) Tuotantokaudet (1 2) Näyttelijät Soundtrack A Knight of the Seven Kingdoms: The Hedge Knight (2025) Hahmot Daemon Targaryen Rhaenyra Targaryen